HÄMEENLINNAN TEATTERI
****
Ingmar Bergmanin tapa kirjoittaa ihmisten välisistä suhteista ja niiden vaikeudesta on kieltämättä nerokas. Hän osaa ja uskaltaa pureutua kipupisteisiin tarkkanäköisesti, terävästi ja yllättävästikin.
TEATTERI-ILLAT KAUPPILANMÄELLÄ
** / ****
Kauppilanmäellä tunnelmallisessa ympäristössä on tarjolla mielenkiintoinen teatteri-ilta, kun samalla lipulla näkee kaksi hyvin erilaista näytelmää.
TEATTERI EUROOPPA NELJÄ / KIEVARIN KESÄTEATTERI
***
Jokin aika sitten teatterineuvos Ritva Oksasen kanssa keskustellessani hän suositteli minulle lämpimästi Prinsessa 65 näytelmää, joten pitihän se auton nokka suunnata kohti Äänekoskea. Suositusten lisäksi lämmintä riitti muutenkin. Kyseisenä päivänä elohopea oli kiivennyt mittarissa sellaisiin lukemiin, että usean tunnin ajomatkan aikana olin erittäin kiitollinen toimivasta auton ilmastoinnista. Perillä Kievarin Kesäteatterin katettu katsomo loi suojaa paahteelta, joten tunnelma oli kuuma muttei tuskainen.
HÄMEENLINNAN UUSI KESÄTEATTERI
****
Ne teistä, jotka ovat lukeneet blogiani aiemminkin, ovat ehkä saattaneet havaita etten pidä yhden artistin musiikkiin perustuvia musikaaleja täysin ongelmattomina. En myöskään lukeudu Juha Tapion faneihin, vaikka kieltämättä hänen kynästään muutama tarttuva ralli on syntynyt. Lähtökohdat eivät siis olleet parhaat mahdolliset kun astelin Hämeenlinnan uuden kesäteatterin uusittuun ja remontoituun katsomoon. Mutta Kaksi puuta onnistuu kiertämään pahimmat karikot.
MIINAN MONTUN KESÄTEATTERI
****
Mitä onni on? Sitä Miinan montun Eila, Rampe ja palvattu onni pyrkii selvittämään oikein tieteellisin keinoin. Onnen etsiminen kuljettaa hahmoja niin Tampereelle, Helsinkiin kuin pohjanmaalle Suomen suurimpaan kyläkauppaan asti.
VIIKINSAAREN KESÄTEATTERI
*
Paperilla oli varmaan kuulostanut loistavalta idealta yhdistää Mikko Alatalon musiikki Agapetuksen klassikkotekstiin. Varsinkin kun erilaiset manserock-musikaalit ovat takoneet rahaa jo vuosikausia. Mutta lopputulos on kummallinen sekamelska jossa jokainen osa-alue syö toistaan tukemisen sijaan.
KESKI-UUDENMAAN TEATTERI / KRAPIN KESÄTEATTERI
***
Pokka pitää on yksi brittikomedian helmistä, jota kaikki ovat varmaan joskus nähneet. YLE näyttää sarjaa tälläkin hetkellä uusintakierroksella. Sarjan huumori pohjautuu vahvasti erilaisiin hahmoihinsa ja erityisesti Hyacinth Bucketin rakastettavan raivostuttavaan persoonaan. Jos kaikki ovat sarjaa nähneet, kaikilla on myös jonkinlainen mielipide siitä millaisia roolihahmojen tulisi olla. Tässä piilee ehkä esityksen suurin riski. Näyttelijät joutuvat tasapainottelemaan sen välillä kuinka paljon imitoivat alkuperäistä hahmoa ja kuinka paljon tuovat siihen omaa vivahdettaan. Olinkin poikkeuksellisen jännittynyt näkemään kuinka olivat onnistuneet roolihahmojensa kehittelyssä.
TURUN KAUPUNGINTEATTERI
*****
Turun kaupunginteatterin Taru Sormusten Herrasta on kokonaisuutena komeinta mitä olen koskaan kotimaisen teatterin lavalla nähnyt eikä häpeä yhtään kansainvälisessäkään vertailussa.
HÄMEENLINNAN TEATTERI
*****
“Mihin vedetään minun rajat?” kysyy Hämeenlinnan teatterin varmasti ajankohtainen esitys vanhustenhuollon arjesta. Tämä ei ole ainoa kysymys, mikä katsojan mieltä jää askarruttamaan katsomon hämärästä ulos kävellessä.
ESPOON KAUPUNGINTEATTERI
****
Syyssonaatti on vahvojen näyttelijöiden vahvaa tulkintaa. Satu Silvo ja Leena Pöysti loistavat päärooleissa äitinä ja tyttärenä, joista kumpikin on omalla tavallaan rikkinäinen ja kadottaneet toisensa.