MIINAN MONTUN KESÄTEATTERI
****
Mitä onni on? Sitä Miinan montun Eila, Rampe ja palvattu onni pyrkii selvittämään oikein tieteellisin keinoin. Onnen etsiminen kuljettaa hahmoja niin Tampereelle, Helsinkiin kuin pohjanmaalle Suomen suurimpaan kyläkauppaan asti.
VIIKINSAAREN KESÄTEATTERI
*
Paperilla oli varmaan kuulostanut loistavalta idealta yhdistää Mikko Alatalon musiikki Agapetuksen klassikkotekstiin. Varsinkin kun erilaiset manserock-musikaalit ovat takoneet rahaa jo vuosikausia. Mutta lopputulos on kummallinen sekamelska jossa jokainen osa-alue syö toistaan tukemisen sijaan.
KESKI-UUDENMAAN TEATTERI / KRAPIN KESÄTEATTERI
***
Pokka pitää on yksi brittikomedian helmistä, jota kaikki ovat varmaan joskus nähneet. YLE näyttää sarjaa tälläkin hetkellä uusintakierroksella. Sarjan huumori pohjautuu vahvasti erilaisiin hahmoihinsa ja erityisesti Hyacinth Bucketin rakastettavan raivostuttavaan persoonaan. Jos kaikki ovat sarjaa nähneet, kaikilla on myös jonkinlainen mielipide siitä millaisia roolihahmojen tulisi olla. Tässä piilee ehkä esityksen suurin riski. Näyttelijät joutuvat tasapainottelemaan sen välillä kuinka paljon imitoivat alkuperäistä hahmoa ja kuinka paljon tuovat siihen omaa vivahdettaan. Olinkin poikkeuksellisen jännittynyt näkemään kuinka olivat onnistuneet roolihahmojensa kehittelyssä.
TURUN KAUPUNGINTEATTERI
*****
Turun kaupunginteatterin Taru Sormusten Herrasta on kokonaisuutena komeinta mitä olen koskaan kotimaisen teatterin lavalla nähnyt eikä häpeä yhtään kansainvälisessäkään vertailussa.
HÄMEENLINNAN TEATTERI
*****
“Mihin vedetään minun rajat?” kysyy Hämeenlinnan teatterin varmasti ajankohtainen esitys vanhustenhuollon arjesta. Tämä ei ole ainoa kysymys, mikä katsojan mieltä jää askarruttamaan katsomon hämärästä ulos kävellessä.
ESPOON KAUPUNGINTEATTERI
****
Syyssonaatti on vahvojen näyttelijöiden vahvaa tulkintaa. Satu Silvo ja Leena Pöysti loistavat päärooleissa äitinä ja tyttärenä, joista kumpikin on omalla tavallaan rikkinäinen ja kadottaneet toisensa.
AURINKOTEATTERI / KANSALLISTEATTERI
****
Mitä saadaan kun yhdistetään Jules Verneä, Platonia, Tim Burtonia ja Mel Brooksia lisättynä ripauksella suolaa ja kourallisella terävää yhteiskuntakritiikkiä? Yksi vastaus saattaisi olla Aurinkoteatterin Atlantis.
TEATTERI PRO VINSSI
**
Nyt on meneillään joku buumi Kirkasta kertovista musikaaleista. Tämä oli ainakin kolmas muutaman viime vuoden aikana tullut omaan käsikirjoitukseen perustuva musikaali. No, onhan Kirka yksi Suomen musiikkitaivaan rakastetuimmista tähdistä, että eiköhän hänestä ja varsinkin hänen musiikistaan riitä kuultavaa.
NAPIALAN TYÖVÄENNÄYTTÄMÖ
****
Tämä on yksi tarina tehtaan piipun varjossa elävästä pienestä kylästä, jossa paikkakunnalle muuttanut saa kutsua itseään kyläläiseksi vasta 30 vuoden asumisen jälkeen ja on pakko valita kumpaa kylän urheilujoukkuetta kannattaa. Ei, tämä ei ole tarina Tampereesta vaan kylän nimi on Tervakoski.
TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
****
En ollut innostunut, kun Tampereen Työväen Teatteri julkaisi tekevänsä oman versionsa Viulunsoittajasta katolla. Tuntui siltä, että tämä musikaali alkaa olla jo niin nähty eikä muutenkaan kuulu suosikkeihini. Sopivan lipputarjouksen tullessa vastaan päätin kuitenkin tarttua siihen ja käydä katsastamassa mitä TTT on materiaalista aikaan saanut. Ja onneksi menin, sillä ohjaaja Miika Muranen työryhmineen oli saanut puhallettua esitykseen uutta henkeä.
