Godspell

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI

Kuva:  ??? / Tampereen Työväen Teatteri
Ensi-ilta: 7.3.2018
www.ttt-teatteri.fi

“Jos musikaalit Jesus Christ Superstar, Hair ja Spring Awakening saisivat rakkauslapsen, se olisi tämä!

Räjähtävää energiaa, huippuosaamista ja uusia kykyjä on luvassa näyttämön täydeltä Godspell-musikaalin saadessa ensi-iltansa maaliskuussa 2018. Positiivisuuden vallankumousta loihtivassa teoksessa nähdään kokeneita musiikkiteatterin ja tanssin opiskelijoita Tampereen Musiikkiakatemiasta (TAMK ja Tampereen konservatorio), joka tuottaa esityksen yhteistyössä TTT:n kanssa.

Stephen Schwartzin (mm. Wicked, Pippin) ja John-Michael Tebelakin musikaali sai ensi-iltansa Off-Broadwaylla 1971, josta se siirtyi Broadwaylle 1976. Tämän jälkeen esityksestä on tehty lukuisia revival-esityksiä, viimeksi Broadwaylla 2011.

Musikaali perustuu juoneltaan Matteuksen evankeliumissa kerrottuihin Jeesuksen vertauksiin, jotka ensemble esittää vahvasti huumorilla sekä vaudeville-perinteellä maustettuna. Laulumelodiat on lainattu amerikkalaisista hymneistä, mutta kappaleet on sovitettu uudelleen raikkaiksi ja moderneiksi versioiksi, tyyleinä mm. soul, gospel ja r&b.

Alkuperäisten tekijöidensä mukaan Godspell-musikaali on ennen kaikkea tarina rakkauden, anteeksiannon ja välittämisen tärkeydestä. Sen ilosanoma kantaa yli uskontojen ja kulttuurien rajojen.”

~Tampereen Työväen Teatteri~

En ole pisaran vertaa uskonnollinen ihminen. Ja vaikka olin etukäteen päättänyt, että olen avoimin mielin ja katson esityksen showna, vaikka se osoittautuisi uskontotunniksi tai herätysliikkeen telttakokoukseksi, pelkäsin katsomoon kävellessäni reagoivani samalla tavalla kuin takanani istunut herrasmies, joka kuorsasi molemmilla puoliajoilla. Mutta mitä vielä. Näyttämöllä ollut valtava ilo ja energia levisi katsomoon vieden kaikki mukanaan (paitsi ehkä sen yhden herrasmiehen).

Godspell ei kerro mitään yhtenäistä tarinaa tai Jeesuksen kärsimysnäytelmää vaan on kokoelma tuttuja raamatun opetuksia. Näimme mm. laupiaan samarialaisen ja tuhlaajapojan kertomukset modernisoituina versioina, silti alkuperäistä opetusta kunnioittaen, huumorin ja musiikin avulla. Ärsytyskynnykseni nousee hyvin nopeasti, jos koen minulle “tuputettavan” uskontoa. Siksi olikin positiivisesti yllättynyt, että vain ajoittain tuli tunne kuin olisin taas rippikoulussa kuuntelemassa papin saarnaamista. Muuten oli nautinto katsoa nuorten esiintyjien aidontuntuista iloa olla lavalla.

Musiikki oli esityksessä luonnollisesti suuressa roolissa, mutta valitettavasti se ei ollut mieleenpainuvaa. Yhtään kappaletta en huomannut hyräileväni esityksen aikana tai sen jälkeen. Show toimi sillä hetkellä kun sen lavalla näki, mutta samalla kun viimeinen nuotti vaimeni, musiikin myös unohti. Tämä oli vähän sääli, sillä laulajat olivat huippuluokkaa ja bändi hoiti osansa ammattimaisesti. Lavastusta tai muuta turhaa rekvisiittaa ei juurikaan käytetty tai tarvittu.

Kotiin päästyäni katselin Youtubesta millaisia versioita Godspellistä on tehty. Ja sovituksia löytyi laidasta laitaan. Lavalla olevat nuoret on kaikki mitä esitys oikeasti vaatii toimiakseen. Siksi tämä taipuu esitettäväksi niin Broadwaylle kuin koulun juhlasalin lavalle tai vaikka sinne rippikoulun iltanuotiolle. Broadwaylla puitteet on  suuremmat, mutta ilon sanoma säilyy samana paikasta riippumatta.

Saiko Godpell iskostettua tällaiseen pakanaan rahtusen Jumalan sanaa? No, vaikka en esityksen jälkeenkään ole yhtään uskonnollisempi, poistuin salista hymy huulilla. Ja he joita esityksen tematiikka koskettaa enemmän varmaan nauttivatkin siitä enemmän.

Joka tapauksessa tällaisia iloa ja positiivista energiaa sisältäviä esityksiä maailma tarvitsisi enemmänkin.