KESKI-UUDENMAAN TEATTERI
Käsikirjoitus: Gilles Dyrek
Suomennos: Reita Lounatvuori
Ohjaus: Seppo Halttunen & Anna-Leena Sipilä
Lavastus: Seppo Halttunen
Puvustus: Anna-Leena Sipilä
Äänisuunnittelu: Jukka-Pekka Saastamoinen & Matteus Pellikka
Tekniikka: Kasper Kaijanen
Valokuvat: Kapina Oy
Graafinen suunnittelu: Kalle Tahkolahti
Rooleissa: Elina Varjomäki, Jari Vainionkukka, Inka Kallén, Kalle Tahkolahti
Uusinta ensi-ilta: 9.11.2018
www.kut.fi
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos KUT!
Kaksi pariskuntaa ovat parisuhteissaan hyvin erilaisessa vaiheessa. Janne (Kalle Tahkolahti) ja Helena (Inka Kallén) ovat olleet pitkään yhdessä ja valmistelevat juuri häitään elämän ollessa yhtä vaaleanpunaista hattarapilveä. Risto (Jari Vainionkukka) ja Veera (Elina Varjomäki) sen sijaan ovat tunteneet toisensa vasta muutaman kuukauden ja ajomatkalla kohti illanviettoa saattoi puhjeta heidän parisuhteensa viimeinen riita. Riidan seurauksena Veera pitää mykkäkoulua eikä puhu isäntäväelle sanaakaan. Ensimmäistä kertaa Veeran tapaavat Janne ja Helena tekevät tästä johtopäätöksen, että Veera on ulkomaalainen eikä puhu suomea.
Aluksi Veera haluaa paeta tilanteesta, mutta kun kerta toisensa jälkeen yritykset kariutuvat, lopulta hän omaksi huvikseen ja Ristoa ärsyttääkseen lähtee mukaan tähän väärinymmärrykseen. Pian hän onkin kotoisin sodan runtelemasta entisestä neuvostotasavallasta, jonka myötä Jannesta ja Helenasta kuoriutuu esiin erittäin ymmärtäväisiä ja avustushaluisia maailmankansalaisia. Kun kerran on kuoppaa alkanut kaivamaan, sieltä on vaikea päästä pois ja tilanteet eskaloituvat illan edetessä yhä hullummiksi.
Seppo Halttusen ja Anna-Leena Sipilän ohjauksessa pidetään sopivasti vauhtia yllä ilman että meno yltyy missään vaiheessa kohelluksen puolelle. Koko näyttelijänelikko suoriutui tehtävästään mallikkaasti. Tällainen kevyt farssi sallii ja suorastaan vaatii sopivaa ylinäyttelemistä. Tahkolahti ja Kallén olivat niin siirappinen ja naivi nuoripari, että epäilin olevani lievästi sokerihumalassa esityksen jälkeen. Jos neljän vuoden tuntemisen jälkeen parisuhde on edelleen pelkkää hanittelua, niin en tiedä pitäisikö siitä olla kateellinen vai kauhuissaan. Varjomäki pääsi näyttämään taitonsa niin vihaisena kuin ulkomaalaisenakin tyttöystävänä. Vainionkukka puolestaan yritti epätoivoisesti parhaan kykynsä mukaan pitää tilannetta kasassa ja toimia järjen äänenä.
Näytelmä sijoittuu yhteen kerrostalohuoneiston olohuoneeseen, joten lavastuksen (Seppo Halttunen) tai puvustuksen (Anna-Leena Sipilä) suhteen ei ollut tarvinnut kehitellä mitään monimutkaista tai erikoista. Ehkä yhtä jänispaitaa lukuunottamatta. Myös valaistus (Kasper Kaijanen) ja äänet (Jukka-Pekka Saastamoinen & Matteus Pellikka) olivat vain tukemassa tapahtumia ottamatta itselleen sen suurempaa roolia itselleen.
Yleisö nauroi ja tuntui viihtyvän koko esityksen ajan. Puoliajat suorastaan lensivät loppuun lähes huomaamatta. Osittain siksi että näytelmä vei mukanaan, toisaalta siksi että kesto oli suhteellisen lyhyt (1 h 40 min väliaikoineen). Olisihan tätä katsellut mielellään pitempäänkin.
