Pokka pitää

KESKI-UUDENMAAN TEATTERI / KRAPIN KESÄTEATTERI

Käsikirjoitus: Roy Clarke
Suomennos: Joel Elstelä
Ohjaus ja sovitus: Kimmo Virtanen
Musiikki: Altti Uhlenius
Lavastus ja puvustus: Heini Maaranen
Graafinen suunnittelu: Kalle Tahkolahti
Tekniikka: Saku Tamminen
Järjestäjä: Kasper Kaijanen
Valokuvat ja teaser: Kapina Oy
Rooleissa: Anna-Leena Sipilä, Sanna Saarijärvi, Miia Nuutila, Kirsi Ylijoki, Seppo Halttunen, Johannes Korpijaakko ja Kalle Tahkolahti
Ensi-ilta: 8.6.2018

www.kut.fi

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos KUT.

“Krapin kesäteatterissa KUTin 20-vuotisjuhlakesänä 2018 nähdään hykerryttävä komedia Pokka Pitää!

Hyacinth Bucket (lausutaan bukee) saapuu taas pyörremyrskynä lähimmäistensä elämään. Nyt naapurin Emmet ohjaa näytelmää, eikä Hyacinth tietenkään voi pysyä poissa kun Lady Malvernin rooliin haetaan näyttelijää! Samaan aikaan pitäisi tehdä vaikutus hyväntekeväisyysjärjestön organisaattoriin, joka saattaisi jopa nimittää Hyacinthin rahastosäätiön jäseneksi. Mutta niin Hyacinthin oma ylpeys kuin hänen vähemmän edustavat sukulaisensakin varmistavat että päivästä tulee täysi kaaos. Julkisivu pidetään silti kunnossa viimeiseen saakka.

Pokka pitää-näytelmä (Keeping Up Appearances) perustuu Roy Clarken kirjoittamaan tv-sarjaan, jota tehtiin vuosina 1990 – 1995. Sarjan hulvattomat hahmot ja luokkaeroja kirpeästi arvosteleva huumori naurattaa edelleen!“

~ Keski-Uudenmaan Teatteri ~

Pokka pitää on yksi brittikomedian helmistä, jota kaikki ovat varmaan joskus nähneet. YLE näyttää sarjaa tälläkin hetkellä uusintakierroksella. Sarjan huumori pohjautuu vahvasti erilaisiin hahmoihinsa ja erityisesti Hyacinth Bucketin rakastettavan raivostuttavaan persoonaan. Jos kaikki ovat sarjaa nähneet, kaikilla on myös jonkinlainen mielipide siitä millaisia roolihahmojen tulisi olla. Tässä piilee ehkä esityksen suurin riski. Näyttelijät joutuvat tasapainottelemaan sen välillä kuinka paljon imitoivat alkuperäistä hahmoa ja kuinka paljon tuovat siihen omaa vivahdettaan. Olinkin poikkeuksellisen jännittynyt näkemään kuinka olivat onnistuneet roolihahmojensa kehittelyssä.

Mutta mitä sitä jännittämään, kun ammattilaiset ovat asialla. Näyttelijäsuoritukset olivat kauttaaltaan hyviä. Ihastuin Anna-Leena Sipilän roolisuoritukseen jo viime talven KUT:n näytelmässä ja kun huomasin hänen esittävän Hyacinthia ajattelin, että tästä on pakko tulla jotain loistavaa. Anna-Leena toikin Hyacinthin lavalle erittäin taidokkaasti ja ammattitaitoisesti, mutta jokin siinä minua silti häiritsi. Varsinkin alussa hahmo tuntui vähän sekavalta. Saattoi olla myös suurten odotusteni painolastia.

Kirsi Ylijoen Rose miestennielijänä vetää täysin vertoja alkuperäiselle. Kalle Tahkolahden Milly, ainakin minulle täysin uusi hahmo, oli yllätyskortti, joka varasti naurut useaan otteeseen. Myös Johannes Korpijaakon Emmet, joka epätoivoisesti yrittää pitää tapahtumat kasassa, ja Miia Nuutilan tyyni Elisabeth ansaitsevat kunniamaininnan. Seppo Halttusen Onslow oli rempseän “miehekäs”. Sanna Saarijärvi ilmeikkäänä Daisyna yrittää edelleen sitkeästi saada miehensä kiinnostumaan petipuuhista. Hyacinthin aviomies Richard yllättäen puuttui näytelmästä käytännössä kokonaan.

Tarina on Roy Clarken itse näytelmäksi kirjoittama. Huumori on sopivan yliampuvaa ja Hyacinthin persoonan tapa olla kuuntelematta ja huomioimatta muita ihmisiä johtaa yllättäviin tilanteisiin ja harmaisiin hiuksiin niin Hyacinthille itselleen kuin varsinkin hänen lähellä oleville ihmisille. Siitä huolimatta ensimmäinen puoliaika oli jotenkin vähän hidas eikä imaissut täysin mukaansa. Toisella puoliajalla tarina lähti kulkemaan jouhevammin ja lavan kommelluksille huomasi naurahtelevan useammin. Kimmo Virtanen on onnistunut ohjaamaan brittiläisen keskiluokan sekoilut suomalaiseen kesäiltaan sopivaksi. Heini Maarasen puvustus ja “pinkki unelma” lavastus oli hyvin Hyacinthmainen.

Pokka pitää on hauskaa ja kevyttä viihdettä, jollaista kesäteatterin kuuluu ollakin.