Myrskyluodon Maija - Aina eturivissä

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI ** Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija on hyvin vaikuttava ja traaginen teos. Olinkin yllättynyt Helsingin Kaupunginteatterin lähestymistavasta, sillä yleistunnelma oli pääosin hyvinkin positiivinen. Tarinan surulliset vaiheet olivat mukana, mutta niitä surtiin vain hetki. Yksi tuskan huuto ja elämä jatkui. Tämä ehkä saattoi olla näytelmän sanoma yleisölle. Elämä pitää ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee.

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI

Alkuperäiskäsikirjoitus: Anni Blomqvist
Musiikki: Lasse Mårtenson
Sanoitus: Maija Vilkkumaa
Dramatisointi: Seppo Parkkinen
Ohjaus: Kari Rentola
Päärooleissa: Laura Alajääski, Aaro Wichmann, Eero Saarinen, Marjut Toivanen
Kuvat: Tapio Vanhatalo
Ensi-ilta: 24.8.2017
Traileri:

www.hkt.fi

“Myrskyluodon Maija on Lasse Mårtensonin säveltämä uusi kotimainen suurmusikaali. Unohtumattoman tarinan upea musikaaliversio juhlistaa näyttävästi 50-vuotiasta teatteritaloa ja Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä.

Myrskyluodon Maija kuvaa suomalaisen naisen elämää ja itsenäistymistä 1800-luvun Ahvenanmaalla, keskellä merta Myrskyluoto-nimisellä saarella. Teos tuli tunnetuksi Anni Blomqvistin romaanisarjaan perustuvana tv-sarjana (1976), johon Lasse Mårtenson sävelsi unohtumattoman musiikin. Tämä suomalaisten sieluun soimaan jäänyt musiikki kuullaan nyt ensimmäistä kertaa näyttämöllä musikaaliteoksena.“

~Helsingin Kaupunginteatteri~

Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija on vaikuttava ja traaginen teos. Olinkin yllättynyt Helsingin Kaupunginteatterin lähestymistavasta, sillä yleistunnelma oli pääosin hyvinkin positiivinen. Tarinan surulliset vaiheet olivat mukana, mutta niitä surtiin vain hetki. Yksi tuskan huuto ja elämä jatkui. Tämä ehkä saattoi olla näytelmän sanoma yleisölle. Elämä pitää ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee.

Lasse Mårtensonin musiikki on hienoa ja vaikuttavaa ja laulajat selkeästi ammattitaitoisia. Laura Alajääski Maijana eläytyi loistavasti rooliinsa niin nuorena teininä, hermostuneena morsiamena kuin elämän opettamana ja selviytymään oppineena naisena. Sen sijaan Aaro Wichmann Jannena tuntui olevan enemmän paikalla kuin läsnä. Suuresta rakkaudesta huolimatta pääosan esittäjien välillä ei ollut kemiaa. Muita rooleja oli paljon, mutta niissä näyttelijät eivät päässeet esittämään osaamistaan ja jäivät selkeästi sivuosiin. Ainoastaan Marjut Toivasen Vallborg ja Antti Timosen suutari jäivät mieleen.

Luonto ja meri ovat saaristossa jokapäiväinen voimakas mahti ja sen esiin tuominen on oma taiteenlajinsa. Suosikikseni nousikin “luonnon henki”-ryhmä, joka esitti Myrskyluodon eläimiä, tuulta, merta ja kaikkea vastaavaa. Lavastus tuki hyvin näyttämön tapahtumia. Varsinkin lopun kaljaasi on vaikuttavan kokoinen.

Kompastuskiveksi kuitenkin nousi esityksen yleinen henki. Draama meni ohi niin nopeasti, että en kyennyt eläytymään hahmojen vastoinkäymisiin ja tunnetiloihin. Nopeasti meni myös aikajana. Jos tarina ei olisi ollut ennestään tuttu, niin katsojan on hyvin vaikea pysyä perillä siitä onko aikaa kulunut vuosi vai vuosikymmen.

Esityksen jälkeen oli aika mitäänsanomaton olo. Lopulta jouduin toteamaan Eeva Konnun johtaman orkesterin tulkinnat Mårtenssonin sävellyksistä olleen ainoa asia, joka onnistui herättämään väreitä sisimmässäni. Varsinkin lipun hintaan, jolla pääsisi näkemään 2-3 puhenäytelmää, suhteutettuna elämys ja sitä myötä loppuarvio jäi nyt valitettavan alhaiseksi.