AURINKOTEATTERI / KANSALLISTEATTERI
****
Mitä saadaan kun yhdistetään Jules Verneä, Platonia, Tim Burtonia ja Mel Brooksia lisättynä ripauksella suolaa ja kourallisella terävää yhteiskuntakritiikkiä? Yksi vastaus saattaisi olla Aurinkoteatterin Atlantis.
TEATTERI PRO VINSSI
**
Nyt on meneillään joku buumi Kirkasta kertovista musikaaleista. Tämä oli ainakin kolmas muutaman viime vuoden aikana tullut omaan käsikirjoitukseen perustuva musikaali. No, onhan Kirka yksi Suomen musiikkitaivaan rakastetuimmista tähdistä, että eiköhän hänestä ja varsinkin hänen musiikistaan riitä kuultavaa.
NAPIALAN TYÖVÄENNÄYTTÄMÖ
****
Tämä on yksi tarina tehtaan piipun varjossa elävästä pienestä kylästä, jossa paikkakunnalle muuttanut saa kutsua itseään kyläläiseksi vasta 30 vuoden asumisen jälkeen ja on pakko valita kumpaa kylän urheilujoukkuetta kannattaa. Ei, tämä ei ole tarina Tampereesta vaan kylän nimi on Tervakoski.
TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
****
En ollut innostunut, kun Tampereen Työväen Teatteri julkaisi tekevänsä oman versionsa Viulunsoittajasta katolla. Tuntui siltä, että tämä musikaali alkaa olla jo niin nähty eikä muutenkaan kuulu suosikkeihini. Sopivan lipputarjouksen tullessa vastaan päätin kuitenkin tarttua siihen ja käydä katsastamassa mitä TTT on materiaalista aikaan saanut. Ja onneksi menin, sillä ohjaaja Miika Muranen työryhmineen oli saanut puhallettua esitykseen uutta henkeä.
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
****
Uusioperheet ovat nykyään arkipäivää monessa kodissa. Sen iloihin, suruihin ja vaikeuksiin pureutuu Paha äitipuoli.
TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
***
Presidentti ja tyttö ei yritä olla mikään historian oppitunti tai tuoda Kekkosesta esiin jotain uutta ja kohahduttavaa. Sen sijaan se on lämmin, hauska ja koskettavakin tarina ikääntyvästä presidentistä ja hänen lähipiiristään. Ja sellaisena se onnistuu olemaan oikein viihdyttävä.
KANSALLISTEATTERI
**
Tyttö, joka käveli kertoo kolmen eri sukupolvea olevien naisten tarinat, jotka kulkevat rinnakkain, peräkkäin ja poikittain toistensa kanssa. Kaikki he ovat jotenkin elämässään eksyksissä ja kävelevät. Eivät niinkään päästäkseen jonnekin vaan ettei tarvitsisi pysähtyä. Jokainen heistä kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan monologeina jotka kietoutuvat toisiinsa ja avautuen vähitellen esityksen aikana kokonaisuudeksi.
