Luulosairas

KANSALLISTEATTERI

Alkuperäiskäsikirjoitus: Molière
Suomennos: Arto af Hällström
Ohjaus: Arto af Hällström 
Päärooleissa: Petri Liski, Pirjo Luoma-aho (sairastumisen vuoksi varalla oli Maria Kuusiluoma), Minttu Mustakallio, Harri Nousiainen, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Kreeta Salminen
Kuvat: Tuomo Manninen
Ensi-ilta: 22.4.2015
www.kansallisteatteri.fi

“Argania vaivaa tauti, jonka ennuste on erittäin huono. Hyväuskoisuus.”
~Kansallisteatteri~

SPOILER ALERT! Paljastettakoon heti näin alkuun, että teatterista poistui erittäin tyytyväinen katsoja.

Ohjaaja Arto af Hällström ohjasi Luulosairaan ensimmäisenä työnään Kansallisteatterille 1987 ja nyt viimeisenä työnään 2015 ennen eläkkeelle siirtymistään. Ja miten hienon esityksen hän onkaan ohjannut. Tämä todistaa, että nautinnollisen esityksen aikaansaamiseksi ei vaadita kuin muutama ovi ja yksi tuoli (sekä ammattitaitoiset näyttelijät ja hyvä teksti). Edes musiikkia tai äänitehosteita ei juurikaan ollut.

Luulosairas kertoo Arganista (Jukka-Pekka Palo), miehestä joka luulee olevansa kuoleman kielissä ja sairastavan vaikka mitä. Tätä paikalliset lääkärit sitten käyttävät hyväkseen määräilemällä kalliita rohtoja omaa varallisuuttaan kasvattaakseen. Tekisi mieli tehdä vertaus nykypäivän homeopatiaan sun muihin uskomushoitoihin… Ja jotta tässä ei olisi vielä tarpeeksi, niin Arganin nykyinen vaimo Béline (Maria Kuusiluoma) haluaa vain rahastaa hyväuskoisella miehellään ja hänen kuolemallaan.

Olotilaansa kohentaakseen Argan päättää naittaa tyttärensä Angéliquen (Kreeta Salminen) lääkärille saadakseen oman kotilääkärin hoivaamaan itseään. Valitettavasti kohteeksi valikoituu Tuomas Diafoirus (Petri Liski), jota hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa unelmasulhaseksi. Angélique ei ajatuksesta luonnollisestikaan innostu, koska on juuri tavannut elämänsä suuren rakkauden Cléanten (Harri Nousiainen). Asioiden saamiseksi oikealle tolalle, tarvitaan kekseliään ja sanavalmiin sisäkkö Toinetten (Minttu Mustakallio) kaikki juonet.

Näyttelijätyö oli kautta linjan todella laadukasta. Mielestäni juuri sopivasti ylinäyteltyä menemättä falskiksi. Pääosissa Jukka-Pekka Palo ja Minttu Mustakallio ovat loistavia, mutta pokaalin vie silti Petri Liski tyhmänä sulhoehdokkaana. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt niin loistavaa ja hauskaa hahmoa teatterilavalla. Kaikki mitä hän teki oli puhdasta timanttia.

Erityismaininta pitää antaa myös Maria Kuusiluomalle, joka ilmeisesti todella nopealla varoitusajalla oli saapunut tuuraamaan Pirjo Luoma-ahoa. Jos Kuusiluomalla ei olisi koko esityksen ajan ollut käsikirjoitus kädessään, niin mistään en olisi arvannut etteikö hän olisi ollut produktiossa mukana alusta lähtien. Niin hienosti hän rooliin heittäytyi. Suuri hatunnosto moiselle ammattitaidolle.

On vaikea uskoa, että Molièrin teksti on kohta 350 vuotta vanha. Niin sujuvasti se toimii edelleen nykyisen digiajankin teatterilavalla. Lämmin suositus ja nauruvaroitus.