Liisat ihmemaassa

RIIHIMÄEN TEATTERI

Käsikirjoitus: Lewis Carrolin alkuperäisteosten pohjalta Antti Haikkala ja työryhmä
Ohjaus: Antti Haikkala
Visuaalinen suunnittelu: Tinja Salmi ja työryhmä
Äänisuunnittelu: Jaakko Suutari
Säveltäjä: Maaliskuun Kani
Äänimestari: Kari Paukola
Valosuunnittelu: Sami Rauhala
Näyttämömestarit ja lavastus: Pasi Kyllönen, Petri Mäkelä
Esiintyjien mentori: Katja Peacock
Tuotanto: Taittuu ry ja Riihimäen Teatteri Oy. Yhteistyössä mukana Rikosseuraamuslaitos ja Hämeenlinnan naisvankila.
Päärooleissa: Hämeenlinnan vankilan naiset
Pääkuva: Tinja Salmi
Ensi-ilta: 1.3.2018
www.riihimaenteatteri.fi

“Kaikki ovat jo täällä, vain aika ja identiteetti puuttuvat. Oletkohan nähnyt?
Hatuntekijä on tietenkin hullu. Irvikissa on vähän hullumpi. Itseasiassa kaikki ovat hulluja täällä, etenkin sinä. Liisakin on hullu. Me olemme kaikki Liisoja täällä – sinäkin.
Taittuu ry on Suomen ainoa pitkäjänteisen vankilateatterin toteuttaja. Taittuu tekee taiteellisesti tinkimätöntä teatteria keskiössä vangit, jotka ohjaajan avustuksella käsikirjoittavat ja esittävät näytelmän aidolle teatteriyleisölle. Vuosi 2018 on Taittuun vankilateatterityön 10-vuotisjuhlavuosi.“

~Riihimäen Teatteri~

Hämeenlinnan vankilan naiset tarjosivat katsojalle psykedeelisen matkan kaninkoloon. Hahmot olivat Lewis Carrolin kirjoista tuttuja Irvikissoineen ja Hulluine hatuntekijöineen. Mutta naiset olivat tehneet itse tarinasta, yhdessä käsikirjoittaja/ohjaaja Antti Haikkalan kanssa, hyvin omannäköisensä. Liisa etsi valkoisen kanin lisäksi myös itseään läpi ihmemaan.

Suurimmalla osalla esiintyjistä ei ollut juuri mitään esiintymistaustaa. Se ei leidejä haitannut, vaan he antoivat palaa ja nauttivat. Näkyihän vähäinen näyttelijäkokemus toki sen verran, että en erehtynyt olevani Kansallisteatterin suuren näyttämön katsomossa, mutta kyllä heidän roolisuorituksensa keskiverto kesäteatterin voitti. Todella hatunnoston arvoista työtä noin vähäisellä kokemuksella ja harjoittelulla. Vielä astetta rohkeammaksi mentiin, kun näytelmän tyylilajiksi oli valittu musikaali. Ei siis riittänyt että näyteltiin, piti osata/uskaltaa myös laulaa.

Erittäin mielenkiintoinen oli esityksen jälkeen ollut vajaan tunnin mittainen keskustelutilaisuus, jossa yleisö sai kysellä tekijöiltä mieltä askarruttavia asioita. En tiedä oliko tällainen jokaisen näytöksen jälkeen vai osuinko vaan sattumalta oikeaan näytökseen. Vankilassa esityksen harjoitteleminen tuo omat haasteensa niin aikataulujen, paikkojen kuin rekvisiitankin suhteen. Jopa esiintymisasut olivat jääneet vankilan portille ja naisille oli voitu näyttää niistä vain kuvat ennenkuin pääsivät Riihimäen teatteriin niitä lopulta sovittamaan.

Selkeästi keskustelussa kävi ilmi kuinka tärkeä ja voimaannuttava kokemus tämä on naisille ollut. Hyvä, että Hämeenlinnan vankila ja Taittuu ry tällaisia mahdollisuuksia vangeille tarjoavat. Ja Riihimäen teatterille kiitokset rohkeudesta lähteä aina mukaan kaikeen vähän erilaiseen ja kokeilevaan. Ei suotta saanut vuoden teatterin titteliä viime vuonna.

Harmi vain että esityksiä oli näin vähän.