Herrasmieshuijarit

KOUVOLAN TEATTERI

Käsikirjoitus: Jeffrey Lane
Musiikki ja lyriikat: David Yazbek
Suomennos:  Kari Arffman
Ohjaus:  Mika Nuojua
Koreografiat: Osku Heiskanen
Lavastus: Sanna Halme
Pukusuunnittelu: Niina Pasanen
Valosuunnittelu: Esa Kurri
Äänisuunnittelu: Antti Helineva
Äänentoisto: Jari-Jukka Nippala
Kampaaja-maskeeraaja: Satu Nippala
Rooleissa: Sami Kosola, Tuukka Raitala, Satu Lemola, Veli-Matti Karén, Annina Rubinstein, Satu Taalikainen, Petteri Hautala, Juha Hippi, Panu Poutanen, Tiina Winter, Tanja Varha, Heidi Viiru ja Henry Holopainen
Kapellimestari: Iikka Kahri
Orkesteri: Iikka Kahri, Jari Kankare, Tuomas Sipponen, Mari Talala, Simo Helkala, Harri Ruotjoki ja Sami Laakso
Kuva:  TAVATON media
Ensi-ilta: 12.9.2019
Kesto: n. 2 h 30 min (sis. väliajan)

www.kouvolanteatteri.fi
Teoksen esittely

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Kouvolan teatteri!

Blogissani on ollut hieman hiljaista viime kuukausina. Mutta välillä elämä tapahtuu, enkä siksi ole pystynyt irroittamaan päässäni pyörivistä ajatuksista kokonaisuuksia kirjoitettavaksi. Mikäli aikaa on ja saan muistiinpanoistani jotain tolkkua, niin saatan joistain syksyn esityksistä kirjoittaa vähän jälkijättöisesti. Yritetään nyt kuitenkin vähitellen päästä taas normaaliin rytmiin niin elämän kuin kirjoittamisenkin suhteen. Lisäpiristykseksi tein itselleni vielä sellaisen uudenvuodenlupauksen/-tavoitteen/-haasteen, että kuluvana vuonna käyn joka kuukausi vähintään yhdessä sellaisessa teatterissa, jossa en ole ennen vieraillut. Ensimmäisenä tammikuun teatteriksi valikoitui Kouvolan teatteri ja heidän musikaalikomediansa Herrasmieshuijarit.

Herrasmieshuijarit sijoittuu Ranskan Rivieralle pieneen Beaumont-sur-Merin kylään, jossa kokenut huijari, ja herrasmies, Lawrence Jameson (Sami Kosola) elelee mukavasti huvilallaan samalla pyörittäen paikkakunnalle lomailemaan saapuneita naisia sangen tuottoisasti. Tarjoten heille vain sitä mitä he haluavat, pientä lomaromanssia ja seikkailua. Samalla luonnollisesti vapauttaen heidät liiasta korujen ja rahojen painolastista. Apunaan hänellä on paikallinen poliisi Andre (Veli-Matti Karén), joka tutkii riittävän ylimalkaisesti ne tapaukset, joissa naiset loppuviimein eivät olekaan tyytyväisiä tapahtumien kulkuun. Nyt kuitenkin paikkakunnalle saapuu nuori huijarinalku Freddy Benson (Tuukka Raitala), jonka tyyli ei ole aivan niin kultivoitunut ja jolle jo parin kympin ylipuhuminen on tyydyttävä saalis. Jo valmiiksi pieni kylä osoittautuu heille lopulta aivan liian pieneksi, jotta molemmat voisivat harrastaa siellä liiketoimintaansa ja miehet päättävät ratkaista tilanteen vedonlyönnillä. Kumpi ensin saa huijattua paikkakunnalle saapuneelta saippuakuningattarelta (Satu Lemola) 50 000 saa jäädä ja hävinnyt pakkaa laukkunsa.

Näytelmä perustuu vuoden 1988 samannimiseen elokuvaan, jossa pääosia esittivät Steve Martin, Michael Caine ja Glenne Headly. Olin kyseisen elokuvan nähnyt joskus vuosikymmeniä sitten ja vaikka muistikuvat siitä olivat aika hatarat eivät kaikki juonenkäänteet silti tulleet minulle täytenä yllätyksenä. Käsikirjoitus kuitenkin on sen verran nokkela, ettei lumo siitä mihinkään karissut. Vaikka alkuun minulla oli pieniä vaikeuksia päästä mukaan tunnelmaan, niin loppua kohden tarinan vauhti kasvaa ja vie mukanaan. Huumori on ihan sukkelaa ja taidokkaasti kirjoitettua, mutta suhteellisen harvoin kuitenkaan ihan ääneen saakka innostuin nauramaan. Myös viha-rakkaussuhteeni musikaaleihin aiheutti ennakkoon hieman epäilyksiä. Ja vaikka tästäkin todennäköisesti olisin pitänyt enemmän normaalina puhekomediana, niin täytyy myöntää etteivät lauluosuudet tällä kertaa onnistuneet ärsyttämään minua juuri ollenkaan. Sen sijaan ne sopivat esityksen rytmiin oikein hyvin ja olivat pääosin sujuva osa tarinaa vieden sitä jopa eteenpäin. Yhdistettynä vauhdikkaisiin ja näyttäviin tanssikoreografioihin (Osku Heiskanen), joissa hienot puvut (Niina Pasanen) pääsivät oikeuksiinsa, lavalla riitti nähtävää. Lavastus (Sanna Halme) vaihtui sen verran usein ja nopeasti, ettei siihen oltu voitu rakentaa mitään valtavia kiinteitä komplekseja. Mutta kaikki mitä lavalle loihdittiin toimi.

Näyttelijöistä varsinkin Satu Lemola oli ihastuttavan pirtsakka tuttavuus saippuakuningattaren roolissa. Enkä valittamista löytynyt huijaripari Kosolan ja Raitalan keskinäisestä kisailustakaan. Sivuhahmoista maininnan ansaitsee Annina Rubinsteinin Oklahoman tyttö Joline, joka on saanut jostain päähänsä, että hän on menossa naimisiin Lawrencen kanssa aivan näillä hetkillä sekä Satu Taalikaisen esittämä Muriel, josta puolestaan löytyy hieman syvyyttäkin. Yksityiskohdissa ei olla säästelty, vaan pienimmätkin sivuhahmot on selkeästi rakennettu ajatuksella. Kaikkea ei välttämättä edes ehdi huomaamaan jos pitää katseen vain parrasvalossa kulloinkin pyörivissä tapahtumissa.

Vaikka Herrasmieshuijarit ei ollut varsinaisesti mikään kuoliaaksinaurattaja vaan paremminkin jatkuvasti hymyilyttävä, niin pitkän linjan teatterintekijä Mika Nuojua on kasannut Kouvolaan oikein rempseän reilun parituntisen, jossa teatterin jokainen osa-alue onnistui esittämään laadukasta ammattitaitoaan. Poistuin salista tyytyväisenä etsimään ruokapaikkaa ennen illemmalla odottavaa seuraavaa näytelmää.