Tampereen Työväen Teatteri - Viulunsoittaja katolla - Arvostelu - Kuva © Kari Sunnari
TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
Käsikirjoitus: Joseph Stein. Perustuu Sholom Alecheimin kertomuksiin
Musiikki: Jerry Bock
Laulujen sanat: Sheldon Harnick
Suomennos: Esko Elstelä
Ohjaus: Miika Muranen
Koreografia: Petri Kauppinen
Musiikillinen asiantuntija: Eeva Kontu
Kapellimestari: Joonas Mikkilä
Lavastus: Teemu Loikas
Puvut: Marjaana Mutanen
Valosuunnittelu: Sami Rautaneva
Äänisuunnittelu: Kalle Nytorp
Rooleissa: Ola Tuominen, Petra Karjalainen, Petra Ahola, Maria Lund, Miila Virtanen, Idalilja Raipia/Helmi Hollström, Ansa Ahola/Karolina Tapala, Anna Pukkila, Juha-Matti Koskela, Jari Ahola, Antti Lang, Minna Hokkanen, Jari Leppänen, Kake Aunesneva, Pentti Helin, Jyrki Mänttäri, Juha Junttu
Ensamble: Henna Wallin, Annina Rubinstein, Merja Koivula, Soile Ojala, Maija Pihlajaoja, Olga Lepistö, Helena Puukka, Konsta Reuter, Antti Nieminen, Jaakko Nieminen, Jeffrey Kam, Anssi Valikainen, Jukka Kontusalmi ja 8-henkinen orkesteri
Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri
Ensi-ilta: 1.9.2017
www.ttt-teatteri.fi
“Suuret tunteet, räiskyvät tanssit ja intohimoinen musiikki tempaisevat katsojat kiehtovaan tarinaan.
Rakkaus voi muuttaa maailmaa. Sitä mieltä ovat ainakin maitokauppias Tevjen tyttäret. He aloittavat kapinan vanhoja arvoja vastaan ja päättävät itse valita oman puolisonsa. Isä Tevje taas on perinteen mies. Hänen mielestään isä on perheen pää ja avioliitto on koko suvun ja Anatevkan kylän asia. Miten tyttäret saavat isän toisiin ajatuksiin? Voittaako rakkaus?Ja taipuuko kyläyhteisö? Se on kuin suuri perhe, hyvässä ja pahassa. Se suojelee ja vahtii, riitelee ja sopii, itkee ja nauraa. Se jaksaa uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, vaikka maailma ympärillä muuttuu nopeammin kuin anatevkalaiset osasivat odottaa. Kukaan ei ole nousevasta uhasta huolimatta valmis jättämään rakasta kotiaan.Viulunsoittaja katolla on suurmusikaali, joka kiehtoo ja puhuttelee ajankohtaisuudellaan. Se sykkii iloa, väriä ja toivoa.”
~Tampereen Työväen Teatteri~
En ollut innostunut, kun Tampereen Työväen Teatteri julkaisi tekevänsä oman versionsa Viulunsoittajasta katolla. Tuntui siltä, että tämä musikaali alkaa olla jo niin nähty eikä muutenkaan kuulu suosikkeihini. Sopivan lipputarjouksen tullessa vastaan päätin kuitenkin tarttua siihen ja käydä katsastamassa mitä TTT on materiaalista aikaan saanut. Ja onneksi menin, sillä ohjaaja Miika Muranen työryhmineen oli saanut puhallettua esitykseen uutta henkeä.
Kylmät väreet menivät iholla jo ensimmäisellä minuutilla, kun valonheittimen pyyhkiessä lavaa Viulunsoittaja juoksenteli etsimässä eloonjääneitä ihmiskasoista. Tähän kuvaan saapuu maitomies Tevje (Ola Tuominen) kertomaan rauhallisella äänellään tuttua tarinaa Anatevkan kylän asukkaista joiden köyhää, mutta rauhallista ja perinteikästä elämää alkavat sotkemaan niin Tevjen tyttärien sulhoehdokkaat kuin Venäjän imperiumin juutalaisiin kohdentamat sortotoimetkin.
Jokainen näyttämöllä oleva osa-alue toimi luoden yhdessä vaikuttavan kokonaisuuden. Petri Kauppisen suuret ja vauhdikkaat koreografiat olivat hieno näky. Teemu Loikaksen maanläheinen lavastus vei meidät sisään venäläiseen pikkukylään joskin unikohtauksessa yhdessä puvustaja Marjaana Mutasen kanssa olivat päässeet hieman revittelemäänkin. Tätä kaikkea tukivat Sami Rautanevan valaistus ja Kalle Nytorpin äänitehosteet, jotka sekä loivat tunnelmaa että suuntasivat katsojaa seuraamaan lavatapahtumissa sitä mitä ohjaaja on halunnut korostaa. Mieleen jäi erityisesti Tevjen oman pään sisällä käymät pohdinnat, joissa kaikki muut lavan tapahtumat pysähtyvät ja himmenevät vain olennaisen jääden valoon. Unohtaa ei sovi Eeva Kontua ja Joonas Mikkilää orkestereineen siitä kuinka hienosti olivat saaneet sovitettua vanhat klassikkosävellykset soimaan. Eivätkä näyttelijät jääneet ympäristöään huonommaksi. Kaikkien laulu ei aina tuntunut soivan täysin puhtaasti, mutta mitään rimanalituksia ei vastaan tullut.
Lopuksi luonnollisesti kiitos ohjaaja Miika Muraselle, joka oli kasannut kaiken tämän yhdeksi hiotuksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Erityiskiitos täytyy antaa lopun leikkauksesta nykypäivän hulluun maailmaan, joka jää todella vahvana kuvana katsojan mieleen ja yksinään jo nostaa koko esityksen pykälän verran korkeammalle ja näkemään kaiken juuri nähdyn uusin silmin. Jos kylmät väreet menivät iholla alkuminuutilla, sellaiset aiheuttaa myös viimeinen minuutti.
Esityksiä on enää pari jäljellä, joten kiinnostuneet pitäkää kiirettä.
