ESPOON KAUPUNGINTEATTERI
Käsikirjoitus: Paavo Westerberg
Ohjaus: Paavo Westerberg
Esiintyjät: Carl-Kristian Rundman, Eero Aho, Ria Kataja
Kuvat: Stefan Bremer
Ensi-ilta: 19.9.2017
www.espoonteatteri.fi
“Näytelmä on kiihkeä trilleri, joka käsittelee luterilaista elämänvalhetta, perisyntiä ja syyllisyyttä, elämätöntä elämää ja elettyä. Se on moderni jännitysnäytelmä, jonka keskiössä ovat ikuiset kysymykset olemassaolon tarkoituksesta. Samalla se on kolmen henkilön välinen ankara draama, joka aukeaa vähitellen ja tarjoaa yllätyksiä ja hurjia käänteitä loppuun saakka.”
~kultturiespoo.fi~
No nyt oltiin jännän äärellä.
Carl-Kristian Rundman istuu jo valmiiksi lähes tyhjällä näyttämöllä yleisön kävellessä sisään ja alkaessa etsimään paikkojaan. Tämä loi heti jonkinlaista jännitettä ja mielenkiintoa tulevaan. Uskaltaako tässä nyt jutella vieruskaverin kanssa normaaliin tapaan ennen näytöksen alkua vai joko esitys on käynnissä?
No, esitys käynnistyi varsinaisesti vasta valojen välähdyksellä ja sitä ei voinut olla huomaamatta. Valot olivat muutenkin suuressa roolissa esityksen tunnelmassa ja toivat minulle välillä mielikuvaa industrialismista, välillä jostain tulevaisuuden dystopiasta. Lavastukseen muuten ei kuulunut mitään muuta kuin yksi tuoli ja juomavesiautomaatti. Valojen ja varjojen käyttö oli toteutettu erinomaisen hienosti!
Tarinan käynnistyessä käy ilmi, että on taphtunut kuolemantapaus ja Carl-Kristian Rundmanin hahmo on poliisiasemalla Ria Katajan esittämän tutkijan kuulusteluissa. Rundman ei ollenkaan ymmärrä, miksi häntä asiasta vielä kuulustellaan, koska on oman lausuntonsa antanut jo aiemmin ja asia on hänen puoleltaan käsitelty. Vähitellen tarinasta kuitenkin kuoriutuu yhä uusia ja uusia tasoja. Ja edelliset tasot uudestaan eri tavalla. Mukaan tarinaan kietoutuu myös Rundmanin hahmon ystävä (Eero Aho). Jossain vaiheessa roolit myös vaihtuivat ja Eero Aho oli kuultavana.
Vähitellen putosin kyydistä, että mitä minulle tässä esitetään. Katsonko minä samaan aikaan eri rinnakkaistodellisuudessa tapahtuvia hieman toisistaan eroavia tapahtumia vai olenko vain mieleltään järkkyneen ihmisen todellisuudessa. Maalaispoika oli melko hämmentynyt esityksen jälkeen.
Täytyy myöntää, että tämä oli hämmentävä esitys, jonka käänteissä oli vaikea pysyä mukana.