SUOMEN KOMEDIATEATTERI
www.suomenkomediateatteri.fi/
Teoksen esittely
Käsikirjoitus: Salainen kabinettiryhmä
Ohjaus: Olka Horila
Musiikki: Katja Lappi
Koreografia: Marko Keränen
Pukusuunnittelu: Maikki Lehto
Maskeerauksen suunnittelu: Niko Sahlman
Lavastussuunnittelu: Oskari Löytönen
Valosuunnittelu: Janne Teivainen
Äänisuunnittelu: Tapio Pennanen
Näyttämöllä: Ria Kataja, Kiti Kokkonen, Ushma Olava, Anniina Koivuniemi, Teemu Aromaa, Petrus Kähkönen, Petja Lähde, Tatu Siivonen ja Aleksi Seppänen
Livebändi: Katja Lappi, Janne Mathlin, Anssi Salminen, Kalle Ylitalo ja Sami Zimmermann
Ensi-ilta: 26.10.2023
Kesto: n. 2 h (sis. väliajan)
Kuvat: Matti Rajala
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Suomen komediateatteri!
+++
(Teksti on transkriptio videostani)
Linnanmäen Peacock teatteri ja revyy on vuosikymmenten aikana noussut jo lähes legendaariseksi yhdistelmäksi. Tällä kertaa siellä tarjolla on Suomen komediateatterin Ilta pilalla.
Revyyhän yhdistää musiikkia, tanssia, laulua ja sketsejä, joten mitään yhtä juonta tai edes kantavaa teemaa niissä ei yleensä ole. Mutta usein tarjolla on jotain terävän piikikkäitä ja huumorin kautta kritisoitavia ajankohtaisia aiheita ja pinnalla olevia henkilöitä. Tälläkin kertaa herjoja heiteltiin laidasta laitaan hyvin laajalla spektrillä. Osansa saivat tasapuolisesti niin miehet kuin naisetkin. Löytyi toksista maskuliinisuutta kuin woke feminismiäkin. Poliittisesta korrektiudesta päivän politiikaan.
Kun ohjelmanumeroita on paljon ja hyvin erilaisia, niin yleensä sieltä silloin löytyy huumoria kaikille. Ja kääntöpuolena vastaavasti joka juttu ei ole kaikkien mielestä hauska. Nytkin minusta kuulosti siltä, että eri jutut saivat yleisön nauramaan eri puolilla salia.
Näin kävi minunkin kohdalla. Osa jutuista oli sellaisia, että ajattelin oikeastiko tämä on heidän seulastaan läpi päässyt lopulliseen esitykseen asti, kun taas toisessa päässä sai nauraa täysin palkein ääneen.
Parasta antia minun silmissäni, ja tässä tapauksessa varsinkin korvissani, oli Katja Lapin erinomainen livebändi sekä uudelleen sanoitetut hittikappaleet, joita oli ripoteltu pitkin iltaa.
Mutta valitettavasti yleisellä tasolla kokonaisuus jäi hieman vaisuksi, sellainen viimeinen terävyys ja nokkeluus illan annista jäi puuttumaan. Varsinkin poliittisen satiirin terävin ruoska puuttui,
joka kuitenkin usein olisi tällaisen revyyn se ajankohtaisin ja viiltävin pilkkakirves. Poliitikkoja kyllä marssitettiin lavalle, ja hahmot olivat sinällään hienosti rakennettuja mutta mitään erityisen herkullista heistä ei irti saatu.
Ehkä jonkinlaista rohkeutta puolestaan oli haettu muutamiin väleihin ripotelluilla kirosanoilla ja pikkutuhmilla sketseillä. Näistä muodostunee esityksen suositusikäraja 12 vuotta,
vaikka mitään erityisen roisia ei jutuissa kuulla.
Näyttelijät hoitivat tonttinsa niin hyvin, kuin mitä käsikirjoitus missäkin kohtaa mahdollisuuksia antoi. Kirkkaimmaksi tähdeksi katraasta nousi ehdottomasti Teemu Aromaa, jolle osui useampikin hyvä hahmo. Tai sitten hän onnistui tekemään keskinkertaisista jutuista omalla lavakarismallaan parempia. Iso käsi pitää antaa myös ohjaaja Olka Horilalle, joka oli pikakomennuksella joutunut paikkaamaan sairastunutta näyttelijää ja veti osansa niin hyvin, että ellei asiasta olisi ennen näytöstä ilmoitettu, niin en minä olisi sitä jäänyt ihmettelemään.
Sketsien joukossa oli jokunen helmi, mutta kokonaisuus ei naurattanut minua tämän enempää. Toisaalta ei illan aikana yksikään juttu täysin yleisön nauruittakaan jäänyt, että sinä voit nauttia tästä huomattavasti enemmänkin.
