Sommarboken

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI

Alkuperäiskäsikirjoitus: Tove Jansson
Ohjaus: Jakob Höglung
Päärooleissa: Jessica Grabowsky, Sue Lemström
Ääni: Hanna Mikander
Kuvat: Cata Portin
Ensi-ilta: 3.2.2018
www.hkt.fi

“Sommarboken är en av Tove Janssons mest omtyckta böcker. Denna dramatisering gjord av Pipsa Lonka tar fasta på den spirande vänskapen mellan en liten flicka som har livet framför sig och en mycket gammal kvinna som har livet bakom sig. Jessica Grabowsky spelar den lilla flickan Sophia som efter sin mammas död tillbringar somrar på ön tillsammans med sin aningen barska farmor som spelas av Sue Lemström.

Tove Jansson beskriver ön och omgivningen genom att beskriva ljuden som hörs. I föreställningen gör man på samma sätt – ljudet har en central roll när det gäller gestaltaningen av ön, havet och av naturen. Ljudet görs på scenen, synligt för publiken och på det sättet leker de båda skådespelarna fram världen tillsammans med ljuddesignern Hanna Mikander.“

~Helsingin Kaupunginteatteri~

Först måste jag säga att jag talar inte svenska. Blogini lukijat ovat varmasti sitä mieltä, että eipä tuolta taivu oikein suomikaan. Olenhan toki koulussa pakkoruotsin aikoinani läpi lukenut, mutta kun sille ei ole ollut tarvetta pariinkymmeneen vuoteen, niin vähän hakusessa se näin äkkiseltään on. Joten yllättäviin paikkoihin tämä harrastus välillä heittelee, kun löysin itseni Lilla Teaternin katsomosta katsomassa Tove Janssonin Sommarbokenia. Onnekseni esitys oli myös tekstitetty suomeksi.

Tekstitys oli toteutettu niin että sen sai omaan kännykkään. Enpä ole moista missään päässyt ennen kokemaan. Teknisesti ratkaisu toimi oikein hyvin ja oli tahdissa esityksen kanssa. Se ongelma ei toki poistunut, että piti valita katsooko näyttämölle vai kännykkäänsä. Tällaiselle kielitaidottomalle moukalle vaikeudeksi tuli myös esityksen rytmi. Vitsit ymmärsin myöhemmin kuin muu yleisö, kun ne piti ensin luntata kännykästä. Mikään tästä ei ole teatterin vika. Mitäs nukuin koulutunneilla aikoinaan. Olisi pitänyt uskoa opettajaa, että tulisin ruotsia vielä tarvitsemaan elämässäni.

Näytelmä kertoo pikkutytön (Jessica Grabowsky) ja hänen isoäitinsä (Sue Lemström) saaristossa viettämästä kesästä. Lapsen mielestä ja elämänviisaudesta. Niiden kohtaamisista ja törmäämisistä. Käsittääkseni kirja perustuu osittain Tove Janssonin oikeisiin sukulaisiin ja tapahtumiin.

Vaikka näyttelijöiden keskinäinen kemia toimi oikein hyvin, minulle shown varasti kuitenkin äänimaailma. Näyttelijöiden lisäksi lavalla oli myös foley artist (Hanna Mikander), joka loi livenä lähes kaikki näytelmässä kuullut äänet. Meren aallokkoa, metsän pelottavaa narinaa, linnun laulua ja vaikkapa pelikorttien läiskettä. Ensimmäisellä puoliajalla huomasin useaan kertaan jääneeni tuijottamaan (ja kuuntelemaan) vain äänien tuottamista. Toisella puoliajalla uutuuden viehätys ja erikoisuuden tunne vähän hävisi ja pystyin keskittymään enemmän itse näytelmään.

Hyvin virkistävä kielikylpy. Oli ensimmäinen vierailuni Lilla Teaternissa, mutta ei varmaan jää viimeiseksi.