MIINAN MONTUN KESÄTEATTERI
****
Mitä onni on? Sitä Miinan montun Eila, Rampe ja palvattu onni pyrkii selvittämään oikein tieteellisin keinoin. Onnen etsiminen kuljettaa hahmoja niin Tampereelle, Helsinkiin kuin pohjanmaalle Suomen suurimpaan kyläkauppaan asti.
ESPOON KAUPUNGINTEATTERI
****
Syyssonaatti on vahvojen näyttelijöiden vahvaa tulkintaa. Satu Silvo ja Leena Pöysti loistavat päärooleissa äitinä ja tyttärenä, joista kumpikin on omalla tavallaan rikkinäinen ja kadottaneet toisensa.
AURINKOTEATTERI / KANSALLISTEATTERI
****
Mitä saadaan kun yhdistetään Jules Verneä, Platonia, Tim Burtonia ja Mel Brooksia lisättynä ripauksella suolaa ja kourallisella terävää yhteiskuntakritiikkiä? Yksi vastaus saattaisi olla Aurinkoteatterin Atlantis.
NAPIALAN TYÖVÄENNÄYTTÄMÖ
****
Tämä on yksi tarina tehtaan piipun varjossa elävästä pienestä kylästä, jossa paikkakunnalle muuttanut saa kutsua itseään kyläläiseksi vasta 30 vuoden asumisen jälkeen ja on pakko valita kumpaa kylän urheilujoukkuetta kannattaa. Ei, tämä ei ole tarina Tampereesta vaan kylän nimi on Tervakoski.
TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
****
En ollut innostunut, kun Tampereen Työväen Teatteri julkaisi tekevänsä oman versionsa Viulunsoittajasta katolla. Tuntui siltä, että tämä musikaali alkaa olla jo niin nähty eikä muutenkaan kuulu suosikkeihini. Sopivan lipputarjouksen tullessa vastaan päätin kuitenkin tarttua siihen ja käydä katsastamassa mitä TTT on materiaalista aikaan saanut. Ja onneksi menin, sillä ohjaaja Miika Muranen työryhmineen oli saanut puhallettua esitykseen uutta henkeä.
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
****
Uusioperheet ovat nykyään arkipäivää monessa kodissa. Sen iloihin, suruihin ja vaikeuksiin pureutuu Paha äitipuoli.
TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
****
En ole pisaran vertaa uskonnollinen ihminen. Ja vaikka olin etukäteen päättänyt, että olen avoimin mielin ja katson esityksen showna, vaikka se osoittautuisi uskontotunniksi tai herätysliikkeen telttakokoukseksi, pelkäsin katsomoon kävellessäni reagoivani samalla tavalla kuin takanani istunut herrasmies, joka kuorsasi molemmilla puoliajoilla. Mutta mitä vielä. Näyttämöllä ollut valtava ilo ja energia levisi katsomoon vieden kaikki mukanaan (paitsi ehkä sen yhden herrasmiehen).
TAMPEREEN TEATTERI
****
1918 Teatteri taistelussa hämärtää hienosti todellisuuden ja esityksen rajoja. Periaatteessa olit esityksessä mukana heti ovesta sisään astuttuasi, ennen kuin sait edes takkia narikkaan, ja pysyit siellä koko ajan kunnes kävelit ulos teatteritalosta. Ajatukset tosin jäivät kiinni pidemmäksikin aikaa.
BIOREX: Hämeenlinna
****
Victoria & Abdul on taas yksi brittiläinen pukudraama muiden joukossa, tuntuu olevan monen mielipide. Mutta minusta se oli lämminhenkinen hyvän mielen elokuva rajoja rikkovasta ystävyydestä.
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
**** / ***
“Kuu on torpparin aurinko
Täällä Pohjantähden alla -teoksen ensimmäisessä osassa keskitytään seuraamaan Suomen valtion itsenäistymisvaiheita 1880-luvulta vuoteen 1918. Näitä vaiheita kuvataan Jussi ja Alma Koskelan perheen sekä Pentinkulman kylän silmin. Ensimmäinen osa on kertomus kahtiajaosta, uhrauksista ja koettelemuksista, jotka kohtasivat Suomen kansan syviä rivejä ennen maamme itsenäistymistä. Suomi julistautuu itsenäiseksi, Akseli ja Elina perustavat myös oman perheensä, mutta juopa torppareiden ja isäntien välillä syvenee.
Mäensyrjäkansan kärsimystie
Täällä Pohjantähden alla -teoksen toisessa osassa seurataan itsenäisen Suomen alkutaivalta vuosien 1918 – 1951 välillä.
Akseli Koskela selviää Hennalan vankileirin koettelemuksista ja palaa lopulta kotiin Koskelaan. Yhdessä Elinan kanssa hän pyrkii rakentamaan lapsillensa parempaa tulevaisuutta, mutta vanha katkeruus isäntien ja torpparien välillä nostaa päätään mm. Lapuan liikkeen vaikutuspiirin kasvaessa.
Vuonna 1939 syttyy talvisota. Akselin ja Elinan lapset, Vilho, Eero ja Voitto joutuvat rintamalle.
Toinen osa on tarina niistä Pentinkulman ihmisistä, joille annettiin niin kovin vähän ja jotka joutuivat Isänmaan niin vaatiessa panemaan peliin koko elämänsä.”
