KOUVOLAN TEATTERI
****
Kirka täyttäisi 70 vuotta 22.9.2020. Hän kuitenkin menehtyi jo vuonna 2007 ja aivan liian aikasen poismenonsa jälkeen erilaisia Kirka-musikaaleja on syntynyt viime vuosina jo melko runsas määrä.
Kouvolan teatteri huomioi Kirkan juhlavuoden Kirka – surun pyyhit silmistäni musikaalilla. Samallahan nyt vietetään myös Kouvolan teatterin 60-vuotisjuhlia.
VUOHENSAAREN KESÄTEATTERI / SALON TEATTERI
****
On 1900-luvun alku Bessarabiassa (nykyisen Moldovian ja Ukrainan aluetta). Zobar (Jerry Sarlin) on kotiseuduilleen palaamassa oleva hurjapäinen hevosvaras. Radda (Vilma Koskela) puolestaan on romanityttö, jonka kauneus hurmaa kaikki. Nuorten kohdatessa he rakastuvat tulisesti toisiinsa. Mutta voittako rakkaus, kun kolmantena osapuolena on myös rakkaus vapauteen? Ja voiko suhde toimia, kun toinen on maata ja toinen kuuta?
TEATTERI-ILLAT KAUPPILANMÄELLÄ
** / ****
Onneksi koronavirus ei onnistunut pilaamaan koko teatterikesää, vaan Kauppilanmäen museoalueellakin järjestetään taas teatteri-iltoja. Tänä vuonna poikkeuksellisesti esitykset järjestetään ulkona, mikä on varmasti hyvä lisä koronan aiheuttamiin turvajärjestelyihin. Museomäen miljöö on sen verran hieno, että mielellään siellä istuskelee. Toivottavasti myös säät suosivat. Ainakin ensi-illassa aurinko paistoi ja tunnelma oli hyvä.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
****
Pieni Merenneito perustuu tanskalaisen H.C. Anderssenin satuun, mutta veikkaan sen olevan suurimalle osalle tuttu nimenomaan Disneyn versiona. Tarina lyhykäisyydessään kertoo nuoren ja vähän rasavillin merenneito Arielin rakastumisesta ihmisprinssiin ja kuinka hän sen myötä haluaa muuttua ihmiseksi saadakseen prinssin omakseen. Jotta tämä onnistuisi hän tekee diilin merinoita Ursulan kanssa vaihtaen suloisen äänensä ihmisjalkoihin.
TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI
****
Tänään on Tom (Jukka Puotila) ja Linda (Petra Karjalainen) Kerwoodin suuri päivä. He ovat adoptoimassa lasta ja adoptioviraston tarkastaja rouva Potter (Mari Turunen) on tulossa haastattelukäynnille. Koti on puunattu lattiasta kattoon ja lastenhoito-oppaat luettu kannesta kanteen. Jokaiseen mahdolliseen kysymykseen on valmistauduttu vastaamaan. Mikään, yhtään mikään, ei voi mennä pieleen. Mutta kuinkas sitten käykään kun Tomin kaksi ei-niin-terävää veljeä (Jukka Leisti, Tommi Raitolehto) ilmaantuukin paikalle hyvin tarkoituksin, mutta katastrofaalisin seurauksin. Pian asunto onkin täynnä salakuljetettua tupakkaa, ruumiinkappaleita sekä kirsikkana kakun päällä kaksi laittomasti maahan tullutta kosovolaista pakolaista (Aku Sajakorpi, Susanna Kaukonen). Siinä on Tomilla selittämistä niin vaimolleen, rouva Potterille kuin uteliaalle konstaapelillekin (Esa Anttila).
TEATTERI-ILLAT KAUPPILANMÄELLÄ
*** / ****
Kauppilanmäellä oli jälleen nähtävänä yhden illan aikana kaksi näytelmää. Sata syytä istua puussa-näytelmässä pohdittiin mitä kaikkea puussa voi tehdä peilaten samalla nykypäivän ilmiöitä ja ihmisluontoa. Isäs oli näytelmässä puolestaan etsittiin puuttuvaa isäsuhdetta ja käsiteltiin lapsuuden äititraumoja.
KESKI-UUDENMAAN TEATTERI / KRAPIN KESÄTEATTERI
****
Neil Hardwick, yhdessä Jussi Tuomisen kanssa, ovat yksi suomalaisen televisioviihteen nerokkaimmista käsikirjoittaja/ohjaaja/tuottajista. Heidän aivoituksistaan on syntynyt useampikin edelleen Suomen kansan muistamia komediasarjoja. 70-80-lukujen vaihteessa tehty Tankki täyteen on yksi näistä helmistä. Ei ole montaakaan viikkoa kuin katselin Yle Areenasta Reinikaista, ja vaikka poliisimaijat näyttivät vähän vanhahtavilta, niin nerokas ja terävä huumori ei ole kärsinyt kuluneista vuosista tippaakaan.
KESKI-UUDENMAAN TEATTERI
****
Remontti. Samaan aikaan sekä unelma, että painajainen. Parisuhteiden koetinkivi. Silti moni on valmis onneaan kokeilemaan, jos vaikka hänen remonttinsa sujuisikin paremmin ja ongelmattomammin. Remontit ovat myös loppumattoman huumorin lähde kuten nyt nähtävä Timon (Jari Vainionkukka) ja Hannan (Elina Varjomäki) tarina.
TAMPEREEN TEATTERI
****
Käteni hikoavat, sydän lyö kiihtyvällä tahdilla ja päässä huimaa. Suuri musta jänis kävelee kohti. Se pysähtyy minun rivin kohdalle ja kääntyy katsomaan rivissä istuvia ihmisiä. Yritän kyyristyä näkymättömiin penkissäni, mutta en ole tuntenut koskaan olevani näin suuri ja näkyvä. Nyt jänis ojentaa käpälässään pitämäänsä pussia rivin päässä istunutta naisihmistä kohti. Nainen laittaa kätensä pussiin ja hämmentää hieman sisältöä. Hetkeä aiemmin seremoniamestari (Ville Majamaa) on kertonut pussissa olevan paikkanumero jokaiselle myydylle istumapaikalle ja käynnissä on lavalle nousevan avustajan arvonta. Sormet ristissä happea haukkoen toivon hiljaa sisälläni “älä nosta minun numeroa, älä nosta minun numeroa”. Lippu nousee pussista ja numero julistetaan kuuluvaan ääneen. En ole silti varma kuulinko edes numeroa veren kohistessa korvissani, mutta aivoni rekisteröivät sen verran, että minun numero se ei ollut. Lihakseni rentoutuvat ja pulssi laskee vähitellen. Seremoniamestari ottaa avustajan vastaan mystisesti, mutta ystävälliseen ja rauhoittavaan sävyyn. Seuraan lavalla tapahtuvaa mentalismia jo suurella mielenkiinnolla, kun yllättäen kauhujen pussi ilmestyy jälleen seremoniamestarin käteen ja vuorossa onkin toisen avustajan arvonta. MITÄ?!? Toinen avustaja? Sydämeni tuntuu riuhtovan itseään irti rinnastani ja silmissä vilkkuu värejä…
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
****
Katsomon valot himmenevät ja jossain kaukaisuudessa kajahtaa laukaus. Hemmo on saanut kuulla lapsuudenystävänsä Pasin tehneen itsemurhan ja yrittää kirjoittaa surunvalittelukorttia. Oikeita sanoja vaan ei tahdo löytyä. Tästä Hemmo aloittaa nostalgiantäytteisen matkan nuoruuteensa ja lapsuuden kotiinsa Savonlinnaan. Onneksemme koko yleisö on kutsuttu tälle matkalle mukaan.
