TURUN KAUPUNGINTEATTERI
*****
“Rakastettu tarina tytöistä, jotka eivät epäröi etsiä omaa polkuaan. Uusi sovitus klassikosta seuraa Marchin perheen eri tavoin luovien sisarusten elämää iloineen ja suruineen.”
– Turun Kaupunginteatteri –
KOUVOLAN TEATTERI /
TURUN KAUPUNGINTEATTERI
*** / *****
“Syntisellä Kit Kat Klubilla Berliinissä kaikki on mahdollista. Rakkaus kukoistaa ja syntiset sisäänsä sulkevat seinät pitävät muun maailman murheet ulkopuolellaan. Kyseiselle klubille eksyy myös amerikkalainen kirjailija Clifford Bradshaw, joka kohtaa elämänjanoisen laulajan Sally Bowlesin. Kukaan ei ajattele tulevaisuutta. Elämä eletään hetkessä – tässä ja nyt.”
– Kouvolan Teatteri –
TURUN KAUPUNGINTEATTERI
**
Amélie Poulain (Marketta Tikkanen) on nuori ranskalaisneito, joka on elänyt lapsuutensa vahvasti vanhenpiensa valvonnassa. Lääkäri-isä () pitää hänelle tarkastuksen kuukausittain ja kuvittelee Améliella olevan sydänvika vaikka tyttö on vain jännittynyt isänsä harvinaisesta kosketuksesta. Äiti () puolestaan hoitaa koulutuksen kotiopettajana, joten Amélie ei pääse tapaamaan muita lapsia ja kokemaan maailmaa samoin kuten tavalliset lapset. Ystävänään hänellä on ainoastaan kultakala (). Tämän vuoksi hänestä kasvaa erittäin ujo nuori nainen, joka elää pääosin omissa mielikuvituksissaan. Aikuistuttuaan hän viimein lähtee kotoaan kohtaamaan maailman ja päätyy tarjoilijaksi pieneen kahvilaan. Eräänä päivänä hän löytää asuntoonsa kätketyn vanhan rasian, jonka päättää palauttaa alkuperäiselle omistajalleen. Onnistuneen operaation jälkeisen mielihyvän innoittamana hän päättää alkaa salassa järjestelemään asiakkaiden ja lähipiirin elämän- ja lemmenkiemuroita. Tekemään pieniä hyviä tekoja. Samalla unohtaen kokonaan oman rakkauselämänsä, kunnes törmää metroasemalla Ninoon (Mikael Saari).
TURUN KAUPUNGINTEATTERI
*****
Tekisi mieleni aloittaa kliseisesti “en muista, koska olisin viimeksi nauranut teatterissa näin paljon”. Mutta minä muistan. Se oli vuonna 2009 Riihimäen teatterin Saranat ja sardiinit näytelmässä. Ja heti perään vuonna 2018 Turun kaupunginteatteri onnistui naurattamaan minua taas. Molemmissa näytelmissä juonena on epäonnisen teatteriseurueen pyristely kohti kunnialla loppuun vietyä ensi-iltaa. Onko tämä vain sattumaa vai onko teatterin tekeminen oikeastikin aina näin hauskaa?
TURUN KAUPUNGINTEATTERI
*****
Turun kaupunginteatterin Taru Sormusten Herrasta on kokonaisuutena komeinta mitä olen koskaan kotimaisen teatterin lavalla nähnyt eikä häpeä yhtään kansainvälisessäkään vertailussa.