HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
Everstinna kertoo hersyvän ja rajun tarinan paraateja ja univormuja ihailevan nuoren työn kasvusta itsenäiseksi, aikuiseksi ja kirjailijaksi. Tarina pohjautuu Rosa Liksomin samannimiseen teokseen.
ESPOON KAUPUNGINTEATTERI
***
Sanaton rakkaus kertoo kuuron naisen ja kuulevan miehen rakkaudesta ympäristön ristipaineessa. Mark Medoff kirjoitti näytelmän vuonna 1979, mutta vasta nyt se saa suomenkielisen kantaesityksen Espoon kaupunginteatterin toimesta. Moninkertaisesti palkittu draama tunnetaan myös elokuvaversiostaan, josta Marlee Matlin voitti parhaan naispääosan Oscar-palkinnon vuonna 1986. Espoon esityksessä on mukana useita kuulovammaisia näyttelijöitä ja se myös viitotaan sekä tekstitetään. Siinä konkreettisesti yhdistyy kaksi maailmaa: kuurojen ja kuulevien.
HÄMEENLINNAN UUSI KESÄTEATTERI
***
Sellaista elämä on yrittää paketoida Juha “Watt” Vainion, tai Junnun, elämän lapsuudesta ennenaikaiseen kuolemaan reiluun pariin tuntiin. an miehen hitit, kuten varmaan suurin osa suomalaisista, mutta itselleni Junnun varsinainen elämä ei ollut oikeastaan millään tavalla tuttu, joten sitä puolta lähdin ihan mielenkiinnolla katsomaan.
TEATTERI-ILLAT KAUPPILANMÄELLÄ
*** / ****
Kauppilanmäellä oli jälleen nähtävänä yhden illan aikana kaksi näytelmää. Sata syytä istua puussa-näytelmässä pohdittiin mitä kaikkea puussa voi tehdä peilaten samalla nykypäivän ilmiöitä ja ihmisluontoa. Isäs oli näytelmässä puolestaan etsittiin puuttuvaa isäsuhdetta ja käsiteltiin lapsuuden äititraumoja.
HÄMEENLINNAN TEATTERI
***
Francesca Johnson (Sinikka Salminen) on juuri kuollut ja lapset (Katariina Kuisma-Syrjä ja Aleksi Aromaa) saapuvat kotitilalleen tekemään asian vaatimia toimenpiteitä. Testamentti on vaatinut heitä tekemään lasten mielestä käsittämättömiä asioita, eivätkä he ole niihin täysin valmiita. Pöydältä löytyy heille osoitettu kirje ja päiväkirja, joissa Francesca paljastaa salatun suhteensa vuosikymmenten takaa ja samalla selityksen testamentin toiveilleen.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
YO! Kuten tällaisen vanhan kävyn kuulunee sanoa yrittäessään nolosti olla nuorekaasti hip (ja hop). Comeback – räpätessä roiskuu kertoo suositun räppärin valtavista paineista muutama tunti ennen suurta, stadionin ääriään myöten täyttänyttä, paluukeikkaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole syvälle räppärin sieluun pureutuvasta draamasta vaan puhtaasta farssikomediasta.
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
***
Eräänä yönä kylän miehet päättävät lähteä kuljettamaan Ketolan Jussia (Jori Halttunen) pahamaineista Ikitietä pitkin Neuvostoliiton rajalle ammuttavaksi. Jussi kuitenkin pääsee livahtamaan pakoon rajan yli. Sieltä hänet löydetään ja kuljetetaan ensin Petroskoihin sairaalaan toipumaan ja sen jälkeen uuden henkilöllisyyden myötä lopulta sijoitetaan Hopea nimiselle kolhoosille. Hopea on paikka, jossa amerikansuomalaiset rakentavat itselleen unelmayhteiskuntaa, sosialistista Suomea.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
Aino-Kaisa Saarinen. Meidän koko kansan Aikku. Maailmanmestari. 15 arvokisamitalia. Eniten maastohiihdon maailmancupin osakilpailuita kiertänyt urheilija maailmassa. Hänen maajoukkuetasolla parikymmenta vuotta kestäneeseen uraansa on mahtunut, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti, useampikin ylä- ja alamäki.
ERÄS TEATTERI
***
Teetä vaikka väkisin kertoo pienen harrastajateatterin enemmän ja vähemmän haasteellisesta matkasta kohti ensi-iltaa ja sen yli. Ensimmäisellä puoliajalla näemme näytelmän harjoituksia, joissa moni asia hakee vielä lopullista paikkaansa. Miespääosan esittäjä (Jarkko Salmelin) vaikuttaa olevan onneton tumpelo, joka ei muista mitään ja on ilmeisesti saanut roolin ihan suhteidensa avulla. Aviomies Richard (Harri Laine) ja hovimestari Victor (Kari Salmenoja) ehdottelevat jos jonkinlaista muutosta käsikirjoitukseen. Puvustaja (Sanna Kukkonen) ja lavastaja (Harri Jokinen) yrittävät saada omia töitään valmiiksi keskeyttäen harjoitukset milloin mistäkin syystä eikä tekniikkamieskään () tunnu olevan ihan töidensä tasalla. Madame Devignac (Virpi Peltovuori) ei aina oikein ymmärrä ohjaajan (Ritva-Leena Jokinen) visioita, mutta yrittää toteuttaa niitä silti parhaan kykynsä mukaan. Mikään tästä ei silti tunnu huolestuttavan ohjaajaa, vaan näytelmä on hänen mielestään “puhdasta alumiinia”. No toisella puoliajalla esitettävässä ensi-illassa sitten näemme mitä kaikkea tästä seuraa.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
Nukkekoti, osa 2 jatkoa Henrik Ibsenin vuonna 1879 kirjoittamaan näytelmään. Ensimmäinen Nukkekoti päättyi Noran kävellessä ulos ovesta jättäen miehensä ja lapsensa. Silloiseen maailmanaikaan se oli täysin käsittämätön asia. Eikä asiaa oltu naiselle mitenkään helpoksi tehtykään. Käytännössä kaikkeen naisen täytyi saada joko aviomiehensä tai isänsä lupa. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, tuon saman oven takaa kuuluu koputus ja Nora palaa takaisin itsevarmana, itsenäistyneenä ja menestyneenä naisena selvittämään erinäisiä asioita.