KANGASALAN KESÄTEATTERI
****
Eivätpä vanhat opiskelukaverit Janne (Antti Peltola) ja Risto (Iikka Forss) arvaa, mihin ilta johtaa kun päättävät tavata vuosikausien jälkeen yhteisellä illallisella Jannen ja Helenan (Maija Siljander) kotona. Mukavaksi tarkoitettu ilta saa uuden kierteen, kun Riston uusi tyttöystävä Veera (Vuokko Hovatta) on ajomatkalla syntyneen riidan jälkeen ihan möks möks tuulella eikä suostu puhumaan mitään. Tästä Janne ja Helena vetävät nopean ja pitkälle menevän johtopäätöksen, että Veera on ulkomaalainen eikä ymmärrä suomen kieltä. Väärinymmärrysten kierre on siis valmis ja vauhti vain kiihtyy illan edetessä.
JYVÄSKYLÄN TEATTERIYHDISTYS KULISSI
***
Annie kertoo tarinan orpokodin portaille vauvana jätetystä pikkutytöstä, joka on kaikesta huolimatta säilyttänyt optimismin elämään ja uskon siihen, että vaikka aikaa on kulunut jo 11 vuotta, niin vielä jonain päivänä hänen vanhempansa saapuvat hänet noutamaan ja heistä tulee taas onnellinen perhe. Köyhä ja ikävä elämä orpokodissa saa kuitenkin eräänä päivänä yllättävän käänteen, kun imagoaan kirkastava miljardööri Warbucks on päättänyt ottaa yhden orpolapsen kartanolleen pariksi viikoksi. Tämä päätös mullistaa lähes kaikkien Annien ympärillä olevien elämän.
SALON TEATTERI / VUOHENSAAREN KESÄTEATTERI
*****
Äidinmaa kertoo neljän naissukupolven tarinaa samanaikaisesti kahdessa aikalinjassa. Kuulostaa sekavalta? Sitä se ei kuitenkaan onneksi ole. Tarina alkaa 80-luvun lopulta, kun Laura (Anni Salomaa) ja Anni (Ami Aspelund) saapuvat Annin äidin Vienon (Sari Koskela) perunkirjoituksiin hänen kyläkauppaansa ja Annin lapsuudenkotiin, jossa Anni ei ole käynyt vuosikymmeniin. Kaupasta löytyvät valokuvat herättävät Annissa muistoja ja Laurassa halua tietää lisää. Tämän jälkeen katsoja heitetäänkin 50 vuotta taaksepäin 30-luvun lopulle ja näytetään tapahtumat nuoren Annin (Vilma Koskela) näkökulmasta. Aina välillä palataan takaisin 80-luvulle ja peilataan kuinka aiemmat tapahtumat ja päätökset ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen.
KORPILAHDEN TEATTERI
***
Kuten kaikissa Sherlock Holmesin seikkailuissa, tässäkin eletään 1800 luvun lopun Englannissa. Baker Street 221 B:hen saapuu huolestunut tohtori Mortimer. Baskerville Hallin isäntä Sir Charles Baskerville on löydetty kuolleena ja tohtori Mortimer uskoo hänen kuolemassaan olevan jotain epäselvää. Ruumiin lähistöltä on löydetty valtavat koiran jäljet. Tämä herätti henkiin jälleen vanhat tarinat Baskervillen suvun kirouksesta ja kuinka legendan mukaan paholaiskoira suoraan helvetistä tappoi Dartmoorin nummella Sir Charlesin esi-isän Hugon ja on vainonnut Baskervillen sukua siitä lähtien. Tähän päivään mennessä kyläläiset eivät mielellään mene nummille pimeän aikaan, sillä he uskovat koiran edelleen elävän siellä. Ja aina silloin tällöin joku vannoo nähneensä tai kuulleensa valtavan koiran nummella liikkuvan.
PYYNIKIN KESÄTEATTERI
****
Hyvin tiivistetysti muotoiltuna Tohvelisankarin rouva kertoo veljesten Aadolfin (Tom Lindholm) ja Justuksen (Aimo Räsänen) ympärillä pyörivistä suhteiden sopista. Justus on huomattavan varakas ja tämän vuoksi hänen perintöään odottavat kärsimättömästi niin suurissa veloissa oleva Aadolf kuin varsinkin hänen huomattavasti nuorempi vaimo Juulia (Piia Soikkeli), joka on nainut Aadolfin vain perintörahojen toivossa. Eikä ilman aio jäädä Justuksen taloudenhoitaja Karoliinakaan (Pia Piltz), joka on miestä hoitanut jo vuosikausia, mutta ei ole saavuttanut virallisen puolison asemaa. Vaikka Justus jatkuvasti horjuu kuoleman porteilla, kaikkien harmistukseksi hän vain ei millään tunnu ymmärtävän astua sisään. Samassa teemassa kun ollaan, niin välillä meno muistuttaa vahvasti Kummeleiden klassikkosketsiä “perintöä odotellessa”. Tämän lisäksi paikalla pyörii sekalainen joukko muuta palveluskuntaa ja lemmenlurittelijaa, joista illan aikana saadaan paritettua ja erotettua melko monta kombinaatiota.
HÄMEENLINNAN TEATTERI
*****
Kanta-Hämeen Polytekninen Draamaseura on viimeinkin, muutaman edellisvuoden epäonnisen ja resurssipulasta kärsineiden tuotantojen jälkeen, saanut kasaan näytelmän, josta ohjaaja voi olla aidosti ylpeä. Murha Havershamin kartanossa on romantiikkaa ja jännittystä yhdistävä murhamysteeri, jollainen olisi voinut syntyä vaikka itse Agatha Christien kynästä. Rooleihin on löydetty sopivat näyttelijät, harjoitukset ovat sujuneet hyvin ja hieman reistaillut hissikin on viimein korjattu. Mikään ei siis tällä kertaa voi mennä pieleen. Paitsi että kaikki menee.
RIIHIMÄEN TEATTERI
**
Keikkaa pukkaa kertoo kolmen toisilleen tuntemattomien, hieman elämän potkiman, kaverin eteen tulevasta mahdollisuudesta ryöstää pankki. Reijo (Jani Karvinen) on juuri saanut potkut kyseisestä pankista ja pystyy sisäpiiriläisenä junailemaan asioita, mutta ei voi itse ryöstöä tehdä, sillä jäisi siitä kiinni alta aikayksikön. Reijon vaimo on järjestänyt hänelle apurin “näyttelemään” pankkiryöstäjää.
TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI
****
Sirkku Peltola on käsikirjoittanut Mummun saappaassa soi fox näytelmän jo vuonna 2001 ja voitti siitä kyseisenä vuonna parhaan näytelmän Lea-palkinnon. Tampereen komeadiateatteri saa nyt nauttia myös hänen ohjauksestaan, joten ohjaajan visio luulisi tällä kertaa ainakin olevan selkeä millaiselta lopputulos lavalla pitäisi näyttää.
KOUVOLAN TEATTERI
****
Kirka täyttäisi 70 vuotta 22.9.2020. Hän kuitenkin menehtyi jo vuonna 2007 ja aivan liian aikasen poismenonsa jälkeen erilaisia Kirka-musikaaleja on syntynyt viime vuosina jo melko runsas määrä.
Kouvolan teatteri huomioi Kirkan juhlavuoden Kirka – surun pyyhit silmistäni musikaalilla. Samallahan nyt vietetään myös Kouvolan teatterin 60-vuotisjuhlia.
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
***
Robert Louis Stevensonin vuonna 1886 kirjoittama Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde on varmaan Frankensteinin hirviön ohella tunnetuimpia klassikkoromaaneja, joissa tiedemiehen kokeet eivät etene aivan suunnitelmien mukaan.