MIINAN MONTTU
*****
Kesäteatterikauteni jatkui toisella tv-sarjasta näyttämölle sovitetulla teoksella. Tällä kertaa vuorossa oli 2010-luvun vaihteessa esitetty Taivaan tulet. Henkilökohtaisesti sarja meni minulta aikoinaan täysin ohi, joten kirkkain silmin ja avoimin mielin ilman mitään ennakko-odotuksia pääsin seuraamaan teatteriversiota.
KESKI-UUDENMAAN TEATTERI / KRAPIN KESÄTEATTERI
****
Neil Hardwick, yhdessä Jussi Tuomisen kanssa, ovat yksi suomalaisen televisioviihteen nerokkaimmista käsikirjoittaja/ohjaaja/tuottajista. Heidän aivoituksistaan on syntynyt useampikin edelleen Suomen kansan muistamia komediasarjoja. 70-80-lukujen vaihteessa tehty Tankki täyteen on yksi näistä helmistä. Ei ole montaakaan viikkoa kuin katselin Yle Areenasta Reinikaista, ja vaikka poliisimaijat näyttivät vähän vanhahtavilta, niin nerokas ja terävä huumori ei ole kärsinyt kuluneista vuosista tippaakaan.
KESKI-UUDENMAAN TEATTERI
****
Remontti. Samaan aikaan sekä unelma, että painajainen. Parisuhteiden koetinkivi. Silti moni on valmis onneaan kokeilemaan, jos vaikka hänen remonttinsa sujuisikin paremmin ja ongelmattomammin. Remontit ovat myös loppumattoman huumorin lähde kuten nyt nähtävä Timon (Jari Vainionkukka) ja Hannan (Elina Varjomäki) tarina.
TAMPEREEN TEATTERI
****
Käteni hikoavat, sydän lyö kiihtyvällä tahdilla ja päässä huimaa. Suuri musta jänis kävelee kohti. Se pysähtyy minun rivin kohdalle ja kääntyy katsomaan rivissä istuvia ihmisiä. Yritän kyyristyä näkymättömiin penkissäni, mutta en ole tuntenut koskaan olevani näin suuri ja näkyvä. Nyt jänis ojentaa käpälässään pitämäänsä pussia rivin päässä istunutta naisihmistä kohti. Nainen laittaa kätensä pussiin ja hämmentää hieman sisältöä. Hetkeä aiemmin seremoniamestari (Ville Majamaa) on kertonut pussissa olevan paikkanumero jokaiselle myydylle istumapaikalle ja käynnissä on lavalle nousevan avustajan arvonta. Sormet ristissä happea haukkoen toivon hiljaa sisälläni “älä nosta minun numeroa, älä nosta minun numeroa”. Lippu nousee pussista ja numero julistetaan kuuluvaan ääneen. En ole silti varma kuulinko edes numeroa veren kohistessa korvissani, mutta aivoni rekisteröivät sen verran, että minun numero se ei ollut. Lihakseni rentoutuvat ja pulssi laskee vähitellen. Seremoniamestari ottaa avustajan vastaan mystisesti, mutta ystävälliseen ja rauhoittavaan sävyyn. Seuraan lavalla tapahtuvaa mentalismia jo suurella mielenkiinnolla, kun yllättäen kauhujen pussi ilmestyy jälleen seremoniamestarin käteen ja vuorossa onkin toisen avustajan arvonta. MITÄ?!? Toinen avustaja? Sydämeni tuntuu riuhtovan itseään irti rinnastani ja silmissä vilkkuu värejä…
HÄMEENLINNAN TEATTERI
***
Francesca Johnson (Sinikka Salminen) on juuri kuollut ja lapset (Katariina Kuisma-Syrjä ja Aleksi Aromaa) saapuvat kotitilalleen tekemään asian vaatimia toimenpiteitä. Testamentti on vaatinut heitä tekemään lasten mielestä käsittämättömiä asioita, eivätkä he ole niihin täysin valmiita. Pöydältä löytyy heille osoitettu kirje ja päiväkirja, joissa Francesca paljastaa salatun suhteensa vuosikymmenten takaa ja samalla selityksen testamentin toiveilleen.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
**
Fingerporin itsenäisyys on uhattuna pahan kuntaliitoksen vuoksi ja kaupunginjohtaja komentaa Heimo Vesan korjaamaan tilanteen. Juonesta tuskin kannattaa puhua tämän enempää. Se on vain löyhä tekosyy siirtyä vitsistä toiseen. Ja tuskin sitä sen kummemmaksi on tarkoitettukaan.
Mutta muuten lähdemateriaali oli siirtynyt yllättävän hyvin taidemuodosta toiseen. Olin lähtökohtaisesti hyvin hyvin skeptinen miten tällainen sarjakuva, jossa ei ole mitään juonta ja jatkuvuutta, saadaan rakennettua teatterin lavalle esitettäväksi. Mutta ihan oikea näytelmähän siitä on aikaan saatu. Jutut ovat edelleen hauskoja ja kielellisesti nokkelia. Nauroin mm. sille, miten Hitlerillä natsasi Eva Braunin kanssa heti suoralta kädeltä.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
YO! Kuten tällaisen vanhan kävyn kuulunee sanoa yrittäessään nolosti olla nuorekaasti hip (ja hop). Comeback – räpätessä roiskuu kertoo suositun räppärin valtavista paineista muutama tunti ennen suurta, stadionin ääriään myöten täyttänyttä, paluukeikkaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole syvälle räppärin sieluun pureutuvasta draamasta vaan puhtaasta farssikomediasta.
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
***
Eräänä yönä kylän miehet päättävät lähteä kuljettamaan Ketolan Jussia (Jori Halttunen) pahamaineista Ikitietä pitkin Neuvostoliiton rajalle ammuttavaksi. Jussi kuitenkin pääsee livahtamaan pakoon rajan yli. Sieltä hänet löydetään ja kuljetetaan ensin Petroskoihin sairaalaan toipumaan ja sen jälkeen uuden henkilöllisyyden myötä lopulta sijoitetaan Hopea nimiselle kolhoosille. Hopea on paikka, jossa amerikansuomalaiset rakentavat itselleen unelmayhteiskuntaa, sosialistista Suomea.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
Aino-Kaisa Saarinen. Meidän koko kansan Aikku. Maailmanmestari. 15 arvokisamitalia. Eniten maastohiihdon maailmancupin osakilpailuita kiertänyt urheilija maailmassa. Hänen maajoukkuetasolla parikymmenta vuotta kestäneeseen uraansa on mahtunut, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti, useampikin ylä- ja alamäki.
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
****
Katsomon valot himmenevät ja jossain kaukaisuudessa kajahtaa laukaus. Hemmo on saanut kuulla lapsuudenystävänsä Pasin tehneen itsemurhan ja yrittää kirjoittaa surunvalittelukorttia. Oikeita sanoja vaan ei tahdo löytyä. Tästä Hemmo aloittaa nostalgiantäytteisen matkan nuoruuteensa ja lapsuuden kotiinsa Savonlinnaan. Onneksemme koko yleisö on kutsuttu tälle matkalle mukaan.