SEINÄJOEN KAUPUNGINTEATTERI
**
Pohjanmaan ylpeys Pauli Hanhiniemi eri yhtyeineen on ollut suomalaisen sielunmaiseman tulkki jo vuosikymmeniä. Nyt hänen musiikkinsa ympärille on tehty täysin uusi musikaali. Joten eipä auttanut muuta kuin matkata syvälle Etelä-Pohjanmaan lakeuksien keskelle katsomaan mitä siellä on saatu aikaan.
TAMPEREEN TEATTERI
****
Elämme aikoja jolloin maapallon väestönkasvu on räjähtämässä käsiin. Samaan aikaan poliitikot kannustavat synnytystalkoisiin, jotta jatkossakin meillä olisi uusia veronmaksajia kustantamassa meidän eläkkeet ja hyvinvointiyhteiskunnan. Mitä jos tilastoja katsookin hieman lähempää? Mitä ihmiskohtaloita niiden taakse piirtyy? Entä jos sitä uutta veronmaksajaa ei vaan tulekaan vuosikausien yrittämisestä huolimatta? Tai jos sellainen tuleekin pyytämättä ja yllätyksenä? Miten lapsettomuuden ja äitiyden eri puolet vaikuttavat yksittäisiin ihmisiin ja pariskuntiin?
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
**
Varakas leskirouva Skrof löydetään kuolleena asunnostaan. Tapaus näyttää ensin täysin selvältä onnettomuudelta mutta “murhaaja tekee aina virheen, tämä teki niitä kaksi”, toteaa Palmu.
ERÄS TEATTERI
***
Teetä vaikka väkisin kertoo pienen harrastajateatterin enemmän ja vähemmän haasteellisesta matkasta kohti ensi-iltaa ja sen yli. Ensimmäisellä puoliajalla näemme näytelmän harjoituksia, joissa moni asia hakee vielä lopullista paikkaansa. Miespääosan esittäjä (Jarkko Salmelin) vaikuttaa olevan onneton tumpelo, joka ei muista mitään ja on ilmeisesti saanut roolin ihan suhteidensa avulla. Aviomies Richard (Harri Laine) ja hovimestari Victor (Kari Salmenoja) ehdottelevat jos jonkinlaista muutosta käsikirjoitukseen. Puvustaja (Sanna Kukkonen) ja lavastaja (Harri Jokinen) yrittävät saada omia töitään valmiiksi keskeyttäen harjoitukset milloin mistäkin syystä eikä tekniikkamieskään () tunnu olevan ihan töidensä tasalla. Madame Devignac (Virpi Peltovuori) ei aina oikein ymmärrä ohjaajan (Ritva-Leena Jokinen) visioita, mutta yrittää toteuttaa niitä silti parhaan kykynsä mukaan. Mikään tästä ei silti tunnu huolestuttavan ohjaajaa, vaan näytelmä on hänen mielestään “puhdasta alumiinia”. No toisella puoliajalla esitettävässä ensi-illassa sitten näemme mitä kaikkea tästä seuraa.
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
****
Elämme 1930-luvun puoliväliä. Iloinen 20-luku on vaihtunut Yhdysvaltoja varjostavaan vuoden 1929 suuren pörssiromahduksen jälkeiseen lamakauteen. Suuri osa kansasta elää työttöminä köyhyydessä. Henkensä pitimiksi ihmisiä on ajautunut pikkurikollisiksi ja huijareiksi aina mafian viitan varjoihin saakka. Poliisit ja poliitikot ovat korruptoituneita oman edun tavoittelijoita.
Tässä maailmassa elää myös katuhuijari Johnny Hooker (Tomi Enbuska), joka harrastaa pientä filunkipeliä sen verran rahaa tienatakseen, että pysyy leivän syrjässä kiinni. Eräänä päivänä vastaan sattuu suurempi jackpot, kun normi katupokalla onkin taskussaan tuhansia dollareita. Johnnyn kannalta ikävä puoli asiassa on, että rahat osoittautuvat mafian rahoiksi ja sen seurauksena hänen perässään on sekä poliisit että mafia. Johnny pääsee luikahtamaan karkuun ja pakenee Chicagoon etsiäkseen käsiinsä aikakauden parhaan filurin Henry Gonderffin (Tapani Kalliomäki) tehdäkseen hänen kanssaan kaikkien aikojen huijauksen Johnnya etsivää mafiapomoa vastaan.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
Nukkekoti, osa 2 jatkoa Henrik Ibsenin vuonna 1879 kirjoittamaan näytelmään. Ensimmäinen Nukkekoti päättyi Noran kävellessä ulos ovesta jättäen miehensä ja lapsensa. Silloiseen maailmanaikaan se oli täysin käsittämätön asia. Eikä asiaa oltu naiselle mitenkään helpoksi tehtykään. Käytännössä kaikkeen naisen täytyi saada joko aviomiehensä tai isänsä lupa. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, tuon saman oven takaa kuuluu koputus ja Nora palaa takaisin itsevarmana, itsenäistyneenä ja menestyneenä naisena selvittämään erinäisiä asioita.
TURUN KAUPUNGINTEATTERI
*****
Tekisi mieleni aloittaa kliseisesti “en muista, koska olisin viimeksi nauranut teatterissa näin paljon”. Mutta minä muistan. Se oli vuonna 2009 Riihimäen teatterin Saranat ja sardiinit näytelmässä. Ja heti perään vuonna 2018 Turun kaupunginteatteri onnistui naurattamaan minua taas. Molemmissa näytelmissä juonena on epäonnisen teatteriseurueen pyristely kohti kunnialla loppuun vietyä ensi-iltaa. Onko tämä vain sattumaa vai onko teatterin tekeminen oikeastikin aina näin hauskaa?
KESKI-UUDENMAAN TEATTERI
***
Kaksi pariskuntaa ovat parisuhteissaan hyvin erilaisessa vaiheessa. Janne (Kalle Tahkolahti) ja Helena (Inka Kallén) ovat olleet pitkään yhdessä ja valmistelevat juuri häitään elämän ollessa yhtä vaaleanpunaista hattarapilveä. Risto (Jari Vainionkukka) ja Veera (Elina Varjomäki) sen sijaan ovat tunteneet toisensa vasta muutaman kuukauden ja ajomatkalla kohti illanviettoa saattoi puhjeta heidän parisuhteensa viimeinen riita. Riidan seurauksena Veera pitää mykkäkoulua eikä puhu isäntäväelle sanaakaan. Ensimmäistä kertaa Veeran tapaavat Janne ja Helena tekevät tästä johtopäätöksen, että Veera on ulkomaalainen eikä puhu suomea.
HÄMEENLINNAN TEATTERI
***
Keksijä Sir Claud Amory on juuri saanut valmiiksi atomipommin kaavan, kun se varastetaan hänen kassakaapistaan kesken illanvieton. Hän kutsuu paikalle Hercule Poirotin selvittämään tapausta, mutta ennenkuin Poirot ehtii paikalle Sir Amory murhataan ja Poirotin pienille harmaille aivosoluille onkin ratkottavana aivan uusi rikos.
KANSALLISTEATTERI
****
Ulriika (Paula Siimes) ja Kristiina (Karin Pacius) ovat kaksi vanhaapiikaa, jotka hoitavat isältään perimäänsä paperikauppaa yhdessä orvoksi jääneen sisarentyttären Railin (Minttu Mustakallio) kanssa. Ulriikka on koko talouden kiistämätön hallitsija, joka pitää Kristiinan ja Railin tiukassa kurissa ja herran nuhteessa. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Kristiina tapaa Helsingin matkallaan kapteeni Gabriel Lindströmin (Sampo Sarkola), johon hän rakastuu silmittömästi. Siskoltaan salaa hän kutsuu Gabrielin vierailulle, mutta uskaltaa kertoa asiasta Ulriikalle vasta hetki ennen junan saapumista. Ulriikka ei tietenkään tällaista miehissä juoksemista hyväksy, mutta ei voi asiaa oikein enää estääkkään. Gabrielin astuessa ovesta sisään naisten elämä ei tule olemaan enää ennallaan.