MIINAN MONTUN KESÄTEATTERI
****
“Tämä on tarina suuresta salamarakkaudesta, kun itäsuomalainen Aino rakastuu päätä pahkaa varsinaissuomalaiseen Jussiin. Varmistaakseen tunteidensa aitouden he sopivat kuukauden pituisesta koeajasta Jussin kotitilalla. ”
– Miinan montun kesäteatteri –
KOUVOLAN TEATTERI
****
“Pudotuspeli on psykologinen trilleri nykyaikaisesta yrityskulttuurista. Näytelmän maailmassa työelämän ja yksityiselämän välinen raja on kadonnut ajat sitten, ja kaikki keinot ovat sallittuja työnhakijan testaamisessa. Teksti säilyy loppuun asti yllätyksellisenä, eikä katsoja voi olla varma, kuka lopulta on voittaja. Onko tässä pelissä edes voittajaa?”
– Kouvolan Teatteri –
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
****
“Kun saksalaisjoukot vetäytyvät Pohjois-Norjasta ja palaavat kotimaahansa, suomalaisnaisten palveluksia ei enää kaivata. Vain joitain raskaana olevia otetaan mukaan, muut saavat palata kotiin, häpeän saattelemina. Työskentely arvostetulle asevelikansalle onkin muuttunut maanpetturuudeksi. Välttääkseen vankileirin joukko naisia lähtee raskaalle ja vaaralliselle matkalle, toisiaan auttaen, valintojaan miettien.”
– Helsingin Kaupunginteatteri –
KOUVOLAN TEATTERI
****
Myrskyluodon Maija on varmaan jossain määrin tuttu lähes jokaiselle suomalaiselle. Mikäli varsinaisesti ei olisi teosta missään muodossa kohdannutkaan, niin nähintään nimi on tuttu ja ehkä myös Lasse Mårtensonin klassisset sävelet, vaikkei niitä edes osaisi yhdistää teokseen. Mårtensonin musiikkia ei tässä versiossa tosin kuulla, vaan sävellystyöstä on vastannut Matti Puurtinen. Ja vaikka omassa päässäni Mårtensonia ei voi erottaa Myrskyluodon Maijasta, niin pidän todella paljon myös Puurtisen sävellyksistä.
TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI
****
Jos dekkarit yhtään kiinnostaa, niin tämä on lähes pakkokatsottavaa. Ja vaikka ei niin rikosmysteerien perään olisikaan, rankasta aiheesta huolimatta pinnalla poreileva komediallisuus ja hyväntuulisuus vie silti varmasti muutkin mukanaan.
KANGASALAN KESÄTEATTERI
****
Eivätpä vanhat opiskelukaverit Janne (Antti Peltola) ja Risto (Iikka Forss) arvaa, mihin ilta johtaa kun päättävät tavata vuosikausien jälkeen yhteisellä illallisella Jannen ja Helenan (Maija Siljander) kotona. Mukavaksi tarkoitettu ilta saa uuden kierteen, kun Riston uusi tyttöystävä Veera (Vuokko Hovatta) on ajomatkalla syntyneen riidan jälkeen ihan möks möks tuulella eikä suostu puhumaan mitään. Tästä Janne ja Helena vetävät nopean ja pitkälle menevän johtopäätöksen, että Veera on ulkomaalainen eikä ymmärrä suomen kieltä. Väärinymmärrysten kierre on siis valmis ja vauhti vain kiihtyy illan edetessä.
PYYNIKIN KESÄTEATTERI
****
Hyvin tiivistetysti muotoiltuna Tohvelisankarin rouva kertoo veljesten Aadolfin (Tom Lindholm) ja Justuksen (Aimo Räsänen) ympärillä pyörivistä suhteiden sopista. Justus on huomattavan varakas ja tämän vuoksi hänen perintöään odottavat kärsimättömästi niin suurissa veloissa oleva Aadolf kuin varsinkin hänen huomattavasti nuorempi vaimo Juulia (Piia Soikkeli), joka on nainut Aadolfin vain perintörahojen toivossa. Eikä ilman aio jäädä Justuksen taloudenhoitaja Karoliinakaan (Pia Piltz), joka on miestä hoitanut jo vuosikausia, mutta ei ole saavuttanut virallisen puolison asemaa. Vaikka Justus jatkuvasti horjuu kuoleman porteilla, kaikkien harmistukseksi hän vain ei millään tunnu ymmärtävän astua sisään. Samassa teemassa kun ollaan, niin välillä meno muistuttaa vahvasti Kummeleiden klassikkosketsiä “perintöä odotellessa”. Tämän lisäksi paikalla pyörii sekalainen joukko muuta palveluskuntaa ja lemmenlurittelijaa, joista illan aikana saadaan paritettua ja erotettua melko monta kombinaatiota.
TAMPEREEN TEATTERI
****
Koronan kurittama taideala on siirtänyt yhä lisääntyvissä määrin esityksiään myös nettiin. Näin ovat tehnyt myös teatterit. Mutta saako televisiosta katsotusta esityksestä samanlaisia elämyksiä kuin livenä?
SALON TEATTERI
****
Oikean Seilin historia on karu ja synkkä, mutta ei näytelmän tarinakaan ole kovin ruusuinen. Kertomus lähtee siitä, kun Sofia (Marita Seppälä) karkaa omista, tosin isän järjestelemistä, häistään koko elämä pakattuna yhteen matkalaukkuun. Pakomatkalla hän kohtaa Johanneksen (Roope Pelon) ja he rakastuvat tulisesti. Hetki elämässä ei kuitenkaan ole heille suotuisa vaan Johannes joutuu lähtemään ja jatkamaan omaa polkuaan kun taas Sofia, rahattomana ja kodittomana, ajautuu ilotytöksi. Kumpikaan ei kuitenkaan kykene unohtamaan toista vaan he hakevat muistoista voimaa vaikeisiin hetkiinsä ja toivovat vielä jonain päivänä olevansa yhdessä.
TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI
****
Sirkku Peltola on käsikirjoittanut Mummun saappaassa soi fox näytelmän jo vuonna 2001 ja voitti siitä kyseisenä vuonna parhaan näytelmän Lea-palkinnon. Tampereen komeadiateatteri saa nyt nauttia myös hänen ohjauksestaan, joten ohjaajan visio luulisi tällä kertaa ainakin olevan selkeä millaiselta lopputulos lavalla pitäisi näyttää.
