KESKI-UUDENMAAN TEATTERI
***
Kaksi pariskuntaa ovat parisuhteissaan hyvin erilaisessa vaiheessa. Janne (Kalle Tahkolahti) ja Helena (Inka Kallén) ovat olleet pitkään yhdessä ja valmistelevat juuri häitään elämän ollessa yhtä vaaleanpunaista hattarapilveä. Risto (Jari Vainionkukka) ja Veera (Elina Varjomäki) sen sijaan ovat tunteneet toisensa vasta muutaman kuukauden ja ajomatkalla kohti illanviettoa saattoi puhjeta heidän parisuhteensa viimeinen riita. Riidan seurauksena Veera pitää mykkäkoulua eikä puhu isäntäväelle sanaakaan. Ensimmäistä kertaa Veeran tapaavat Janne ja Helena tekevät tästä johtopäätöksen, että Veera on ulkomaalainen eikä puhu suomea.
HÄMEENLINNAN TEATTERI
***
Keksijä Sir Claud Amory on juuri saanut valmiiksi atomipommin kaavan, kun se varastetaan hänen kassakaapistaan kesken illanvieton. Hän kutsuu paikalle Hercule Poirotin selvittämään tapausta, mutta ennenkuin Poirot ehtii paikalle Sir Amory murhataan ja Poirotin pienille harmaille aivosoluille onkin ratkottavana aivan uusi rikos.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
Syntipukki sijoittuu suureen tavarataloon, johon päätetään palkata henkilö vain haukuttavaksi ja ottamaan kaikki syyt niskoilleen riippumatta siitä onko hän niihin syyllinen vai ei. Näin saadaan asiakkaalle näyttämään siltä, että virheisiin puututaan nopeasti ja ankarasti. Mutta tällä kertaa juoni on poikkeuksellisesti täysin toisarvoisessa asemassa esityksen viihdyttävyyttä arvioitaessa.
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
***
Maria (Anni Kajos) on nunnaluostarin luonnonlapsi, joka ei oikein tahdo mukautua luostarin sääntöihin. Hänet lähetetään kotiopettajaksi kapteeni von Trappin seitsenlapsiseen perheeseen, jossa vallitsee kova kuri ja järjestys kapteenin karsittua kaiken hauskuuden elämästään vaimonsa kuoleman jälkeen. Marian ja kapteenin näkemykset lasten kasvattamisesta eroavat toisistaan merkittävästi, mutta vähitellen Maria saa läpäistyä kapteenin kovan ulkokuoren. Jopa niin, että päästään tanssimaan häitä.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
Lilja (Linda Zilliacus) ja Fia (Pia Runnakko) ovat pienipalkkaisia vanhusten kotiavustajia. Rahat riittävät vain välttämättömään. Mutta eivät edes lapsen luokkaretkeen, työkavereiden kanssa suunnitellusta Barcelonan matkasta puhumattakaan. Sitten eräänä päivänä yksi asiakkaista sattuu kuolemaan heidän työvuorollaan. Ja vielä eläkkeen maksupäivänä. Onko tämä uhka vai mahdollisuus? Olisiko siitä mitään haittaa, jos ilmoitettaisiin hänen kuolleen vasta muutama tunti myöhemmin? Kaipaisiko kukaan rahoja, jos he kävisivät ne nostamassa? Tästä seuraa kiehtova tarina moraalista ja pienistä päätöksistä, joista aiheutuu joskus suuria seurauksia.
TEATTERI EUROOPPA NELJÄ / KIEVARIN KESÄTEATTERI
***
Jokin aika sitten teatterineuvos Ritva Oksasen kanssa keskustellessani hän suositteli minulle lämpimästi Prinsessa 65 näytelmää, joten pitihän se auton nokka suunnata kohti Äänekoskea. Suositusten lisäksi lämmintä riitti muutenkin. Kyseisenä päivänä elohopea oli kiivennyt mittarissa sellaisiin lukemiin, että usean tunnin ajomatkan aikana olin erittäin kiitollinen toimivasta auton ilmastoinnista. Perillä Kievarin Kesäteatterin katettu katsomo loi suojaa paahteelta, joten tunnelma oli kuuma muttei tuskainen.
KESKI-UUDENMAAN TEATTERI / KRAPIN KESÄTEATTERI
***
Pokka pitää on yksi brittikomedian helmistä, jota kaikki ovat varmaan joskus nähneet. YLE näyttää sarjaa tälläkin hetkellä uusintakierroksella. Sarjan huumori pohjautuu vahvasti erilaisiin hahmoihinsa ja erityisesti Hyacinth Bucketin rakastettavan raivostuttavaan persoonaan. Jos kaikki ovat sarjaa nähneet, kaikilla on myös jonkinlainen mielipide siitä millaisia roolihahmojen tulisi olla. Tässä piilee ehkä esityksen suurin riski. Näyttelijät joutuvat tasapainottelemaan sen välillä kuinka paljon imitoivat alkuperäistä hahmoa ja kuinka paljon tuovat siihen omaa vivahdettaan. Olinkin poikkeuksellisen jännittynyt näkemään kuinka olivat onnistuneet roolihahmojensa kehittelyssä.
TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
***
Presidentti ja tyttö ei yritä olla mikään historian oppitunti tai tuoda Kekkosesta esiin jotain uutta ja kohahduttavaa. Sen sijaan se on lämmin, hauska ja koskettavakin tarina ikääntyvästä presidentistä ja hänen lähipiiristään. Ja sellaisena se onnistuu olemaan oikein viihdyttävä.
KESKI-UUDENMAAN TEATTERI
***
Mikään ei ole hauskempaa kuin avioero. Tätä mieltä on ainakin käsikirjoittaja Minna Koskela, eikä täysin väärässä olekaan. Exän uus ja vanha kertoo siitä hetkestä, kun eron jälkeen ex-puoliso on löytänyt uuden kumppanin ja hänet olisi tarkoitus kohdata näennäisen aikuismaisesti ja sivistyneesti. Kaikki ei arvatenkaan mene aivan kuten on suunniteltu tai ole sitä miltä näyttää.
RIIHIMÄEN TEATTERI
***
Vuonna 2028 yhteiskunta ja poliisien resurssit ovat romahtaneet. Poliisit eivät enää vaivaudu edes lähtemään rikospaikalle ja ilmoitetut rikokset jäävät pääsääntöisesti vain mappiin pölyyntymään. Ne joilla on varaa ostavat mielenrauhan vakuutuksilla ja yksityisiltä turvayhtiöiltä. Heikommassa asemassa olevat saavat tulla toimeen omillaan. Ihmiset on sirutettu tunnistamisen helpottamiseksi ja sähköportit erottavat paremman väen ei-toivotusta kansanosasta.