KANGASALAN KESÄTEATTERI
****
Eivätpä vanhat opiskelukaverit Janne (Antti Peltola) ja Risto (Iikka Forss) arvaa, mihin ilta johtaa kun päättävät tavata vuosikausien jälkeen yhteisellä illallisella Jannen ja Helenan (Maija Siljander) kotona. Mukavaksi tarkoitettu ilta saa uuden kierteen, kun Riston uusi tyttöystävä Veera (Vuokko Hovatta) on ajomatkalla syntyneen riidan jälkeen ihan möks möks tuulella eikä suostu puhumaan mitään. Tästä Janne ja Helena vetävät nopean ja pitkälle menevän johtopäätöksen, että Veera on ulkomaalainen eikä ymmärrä suomen kieltä. Väärinymmärrysten kierre on siis valmis ja vauhti vain kiihtyy illan edetessä.
KRAPIN KESÄTEATTERI
Ensitunnelmat esityksestä välittömästi esityksen jälkeen.
JYVÄSKYLÄN TEATTERIYHDISTYS KULISSI
***
Annie kertoo tarinan orpokodin portaille vauvana jätetystä pikkutytöstä, joka on kaikesta huolimatta säilyttänyt optimismin elämään ja uskon siihen, että vaikka aikaa on kulunut jo 11 vuotta, niin vielä jonain päivänä hänen vanhempansa saapuvat hänet noutamaan ja heistä tulee taas onnellinen perhe. Köyhä ja ikävä elämä orpokodissa saa kuitenkin eräänä päivänä yllättävän käänteen, kun imagoaan kirkastava miljardööri Warbucks on päättänyt ottaa yhden orpolapsen kartanolleen pariksi viikoksi. Tämä päätös mullistaa lähes kaikkien Annien ympärillä olevien elämän.
SALON TEATTERI / VUOHENSAAREN KESÄTEATTERI
*****
Äidinmaa kertoo neljän naissukupolven tarinaa samanaikaisesti kahdessa aikalinjassa. Kuulostaa sekavalta? Sitä se ei kuitenkaan onneksi ole. Tarina alkaa 80-luvun lopulta, kun Laura (Anni Salomaa) ja Anni (Ami Aspelund) saapuvat Annin äidin Vienon (Sari Koskela) perunkirjoituksiin hänen kyläkauppaansa ja Annin lapsuudenkotiin, jossa Anni ei ole käynyt vuosikymmeniin. Kaupasta löytyvät valokuvat herättävät Annissa muistoja ja Laurassa halua tietää lisää. Tämän jälkeen katsoja heitetäänkin 50 vuotta taaksepäin 30-luvun lopulle ja näytetään tapahtumat nuoren Annin (Vilma Koskela) näkökulmasta. Aina välillä palataan takaisin 80-luvulle ja peilataan kuinka aiemmat tapahtumat ja päätökset ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen.
KORPILAHDEN TEATTERI
***
Kuten kaikissa Sherlock Holmesin seikkailuissa, tässäkin eletään 1800 luvun lopun Englannissa. Baker Street 221 B:hen saapuu huolestunut tohtori Mortimer. Baskerville Hallin isäntä Sir Charles Baskerville on löydetty kuolleena ja tohtori Mortimer uskoo hänen kuolemassaan olevan jotain epäselvää. Ruumiin lähistöltä on löydetty valtavat koiran jäljet. Tämä herätti henkiin jälleen vanhat tarinat Baskervillen suvun kirouksesta ja kuinka legendan mukaan paholaiskoira suoraan helvetistä tappoi Dartmoorin nummella Sir Charlesin esi-isän Hugon ja on vainonnut Baskervillen sukua siitä lähtien. Tähän päivään mennessä kyläläiset eivät mielellään mene nummille pimeän aikaan, sillä he uskovat koiran edelleen elävän siellä. Ja aina silloin tällöin joku vannoo nähneensä tai kuulleensa valtavan koiran nummella liikkuvan.
PYYNIKIN KESÄTEATTERI
****
Hyvin tiivistetysti muotoiltuna Tohvelisankarin rouva kertoo veljesten Aadolfin (Tom Lindholm) ja Justuksen (Aimo Räsänen) ympärillä pyörivistä suhteiden sopista. Justus on huomattavan varakas ja tämän vuoksi hänen perintöään odottavat kärsimättömästi niin suurissa veloissa oleva Aadolf kuin varsinkin hänen huomattavasti nuorempi vaimo Juulia (Piia Soikkeli), joka on nainut Aadolfin vain perintörahojen toivossa. Eikä ilman aio jäädä Justuksen taloudenhoitaja Karoliinakaan (Pia Piltz), joka on miestä hoitanut jo vuosikausia, mutta ei ole saavuttanut virallisen puolison asemaa. Vaikka Justus jatkuvasti horjuu kuoleman porteilla, kaikkien harmistukseksi hän vain ei millään tunnu ymmärtävän astua sisään. Samassa teemassa kun ollaan, niin välillä meno muistuttaa vahvasti Kummeleiden klassikkosketsiä “perintöä odotellessa”. Tämän lisäksi paikalla pyörii sekalainen joukko muuta palveluskuntaa ja lemmenlurittelijaa, joista illan aikana saadaan paritettua ja erotettua melko monta kombinaatiota.
KESKI-UUDENMAAN TEATTERI / KRAPIN KESÄTEATTERI
***
Nuori rakkaus on niin ihanaa!
Ja nykyään Internetin avulla potentiaalisten kumppaneiden löytäminenkin on helpompaa. Tai ainakin valikoimaa on tarjolla enemmän. Netin kautta toisensa ovat löytäneet myös teini-ikäiset Gavin ja Vicky. Innoissaan he kertovat uudesta ihastuksestaan vanhemmilleen, mutta yllättäen molempien isä kauhistuu asiasta kieltäen ehdottomasti suhteen ja edes tapaamasta mokomia kumppaniehdokkaita. Tyypillisten teinien mukaisesti isä vaan on ihan tyhmä ja kaikista kielloista huolimatta rakastavaiset ovat päättäneet tavata toisensa.
TAMPEREEN TEATTERI
*
Kerronpa teille vitsin.
Suomalainen, saksalainen ja amerikkalainen olivat safarilla. Heitä vastaan tallusteli norsu. Saksalainen alkoi heti pähkäilemään, kuinka norsun saisi mahdollisimman tehokkaaseen työhön ja hyötykäyttöön. Amerikkalainen alkoi laskeskelemaan, kuinka norsusta saisi mahdollisimman paljon rahaa. Suomalainen mietti, että “mitähän tuokin minusta ajattelee?”
Tämä kuvastaa sitä kuinka itsetunto-ongelmat, ja sen myötä häpeä, on koettu koko kansakuntaa kuvaavaksi luonteenpiirteeksi. Pidämme häpeämisestä siinä määrin, että jos omalla kohdalla ei juuri nyt satu jostain syystä olemaan mitään akuuttia häpeämistä, niin häpeämme toisten puolesta. Meillä on asialle oma sanakin, jollainen monesta muusta kielestä puuttuu, myötähäpeä. Eli materiaalia asiaa käsittelevään komediaan ainakin pitäisi olla tarjolla yllin kyllin.
TAMPEREEN TEATTERI
****
Koronan kurittama taideala on siirtänyt yhä lisääntyvissä määrin esityksiään myös nettiin. Näin ovat tehnyt myös teatterit. Mutta saako televisiosta katsotusta esityksestä samanlaisia elämyksiä kuin livenä?
SALON TEATTERI
****
Oikean Seilin historia on karu ja synkkä, mutta ei näytelmän tarinakaan ole kovin ruusuinen. Kertomus lähtee siitä, kun Sofia (Marita Seppälä) karkaa omista, tosin isän järjestelemistä, häistään koko elämä pakattuna yhteen matkalaukkuun. Pakomatkalla hän kohtaa Johanneksen (Roope Pelon) ja he rakastuvat tulisesti. Hetki elämässä ei kuitenkaan ole heille suotuisa vaan Johannes joutuu lähtemään ja jatkamaan omaa polkuaan kun taas Sofia, rahattomana ja kodittomana, ajautuu ilotytöksi. Kumpikaan ei kuitenkaan kykene unohtamaan toista vaan he hakevat muistoista voimaa vaikeisiin hetkiinsä ja toivovat vielä jonain päivänä olevansa yhdessä.